Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmäcoachingin mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei olisi just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.

Miksi elämä on aina sitä samaa vanhaa paskaa?, kuuluu monien kysymys joko ihan ääneen tai sitten äänettömästi ehkä säännöllisesti toistuvaakin ajatusta pakoillen.

Rakastan Eckhard Tollea ja hänen työtään, kertoo tietoisemman elämän KUMU-koutsi Mika Martikainen aloittaen uuden bloginsa. Kenties sinäkin. Jos et vielä ole kuitenkaan kuullut Tollesta, suosittelen kirjaa: "Läsnäolon voima". Siitä on ollut suuri apu omalla matkallani. Elämämme tapahtuu nimittäin aina vallitsevassa nykyhetkessä. Muita hetkiä meillä ei todellisuudessa ole muualla kuin oman mielemme sisällä. Tiedätkö, mikä haaste tässä piilee?

Ensinnäkin mielemme vaeltaa jatkuvasti ja pitkälti sitä tiedostamattamme menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Toiseksi mielemme filtteröi ja projisoi alitajuisesti ulkopuolella näkemämme nykyhetken tapahtumat jatkuvasti menneiden kokemustemme valossa. Mielemme siis kirjaimellisesti varastaa meiltä nykyhetken ja sumuttaa meitä näkemästä sitä objektiivisesti eli tuoreena - ilman menneisyytemme värityksiä. Näemme kukin samatkin asiat siis täysin uniikisti ja usein irrallaan objektiivisesta todesta.

Mielemme varastaa meiltä nykyhetken. Annatko sen tapahtua?

Tämä johtaa meidät siihen, että tulevaisuutemme toistaa tiedostamattamme aina menneisyyttämme. Monen muun mystikon tavoin Tollekin toteaa, että vallitsevalla tietoisuuden tasolla suurin osa ihmisistä elää vielä jatkuvasti oman mielensä vankina.

'Vangin' paranevat kysymykset

Mielen vankilassa lusiminen johtaa meidät turhautumiseen ja kysymään lopulta hyvän sekä yleisen kysymyksen:

"Miksi elämä on aina samaa shittii?" Tämä on erinomainen kysymys. Tämän kysymyksen äärellä olemme nimittäin myöntämässä jotain olennaisen tärkeää. Alamme tunnistaa 'paskan' ja sen, että emme ole siihen tyytyväisiä. Tarpeeksi samaa ja itseluotua karusellia elämässämme pyöritettyämme alamme huomata väkisinkin, että tilaamme lopulta itse aina uuden kierroksen. Jokaisen kierroksen jälkeen kysymyksemme hioutuu kuitenkin astetta rehellisemmäksi.

Montako kierrosta vielä aiot tilata ennen muutosta?

Alamme vähitellen tunnustamaan, että on olemassa sekin hiuksen hieno mahdollisuus, että itse elämä ei olekaan 'paskaa'. Näin kysymyksemme alkaa muodostua varovaisesti jälleen astetta paremmaksi: "Miksi minä olen paskana ja yritän jatkuvasti tehdä omasta ja muidenkin elämästä kaltaistani?" Tällaiset kysymykset alkavat olla sille 'samalla shitille' jo erittäin vaarallisia. Ne alkavat toden teolla paljastamaan meille oman mielemme petoksen syvyyksiä. Huomaamme, että emme olekaan yhtä kuin menneet kokemuksemme. Olemme vain identifioituneet niihin oman vakuuttavan mielemme syvyyksissä.

Henkinen harjoitus

Usein tässä kohtaa kysymyksiä meditaatio, mindfulness tai joku muu läsnäoloharjoittelun muoto astuu mukaan rutiineihimme. Alamme tai ainakin aluksi yritämme tarkkailla ajatuksiamme enemmän ja osallistua niihin vähemmän. Saatamme huomata, että suurin osa mielemme sisällöstä on negatiivista, väheksyvää, arvostelevaa, vihaista, katkeraa... siis 'sitä paskaa'. Ei ihme, että elämämme on siksi myös näyttänyt ja tuntunut siltä.

Ehkä myös huomaamme, että elämämme on täynnä ratkaisemattomia sisäisiä kipuja ja ongelmia, joita olemme aikaisemmin paenneet. Saatamme huomata ja uskaltaa tunnustaa, että on ollut helpompi tyytyä turvalliseen kurjaan ja tehdä siitä elämän tai jonkun ulkopuolisen syytä, kuin ottaa omasta tuotteestamme täysi vastuu.

Lue seuraavasta KUMU-blogista, miksi tässä kohtaa itse läsnäoloharjoittelustammekin voi tulla mielemme seuraava pakopaikka mielenkiintoisella matkallamme kohti tietoista sisäistä eheyttämme?