Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmäcoachingin mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei tuntuisi olevan just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.

Maailma on monin tavoin haastavakin paikka. Erityisen haastavaksi sen kuitenkin teemme ihan me ihmiset itse, jotka niin sanotusti 'puhumme toista ja kuitenkin tarkoitamme toista'. Eikä tämä ilmiö ole enää harvassa. Jos on koskaan ollutkaan. Valitettavasti vai onneksi? Tuleepahan ainakin näkyvämmäksi.

Osa harjoittaa tätä tietoisesti tai tietoisemmin, osa omana norminaan vähän niin kuin ymmärtämättään. Hyvään, pahaan tai johonkin siinä välillä. Olen saanut siitä kiinni itsenikin. Siksi uskon, että homma räjähtää pian helposti käsiin ja tähän mennessä nähtyä totisemmin.

Milloin ihminen valitsee katsoa asioita ja itseään ihan oikeasti? Milloin vaadimme sitä viisaasti sekä itseltämme että toisiltamme? Nykyään kun mielikuvan luominen tunnutaan käsittävän ja ostettavan pitkälti täytenä totena. Joko itsemme kohdalla tai isommassa kuvassa. Tänään tätä ja huomenna kuitenkin jo toista. Kunhan se on riittävän lähellä oman ymmärryksemme 'karttaa' tai pelkojemme rajoja. Ilmiö on melko hurja.

Kiinnitin huomiota Euroopassa (toivottavasti) Suomea edustavan poliitikon TikTok-kommenttiin: "Ei maailmasta energia ole loppumassa. Järki on." Samaan aikaan media ja vaikuttajat varoittelevat vakavasti kylmästä syksystä mahdollisesti kotien seinien sisäpuolellakin, ja energian hinnat nousevat kuin saunan lämpömittari. Ruoan ja korkojen hinnoista puhumattakaan. Onko täällä joku nyt tietoisempi kuin toiset? Vai mistä ihmeestä on ihan oikeasti kysymys? Ja miksi emme puhu siitä - for real?

Viisaat ja aiempaa paremmat kysymykset ovat nyt paitsi kullan arvoisia, myös oiva avain muutokseen.

Mielikuvitellaan hetki!

Kuvitellaan, että henkilö A ja henkilö B saapuvat eri ajankohtina saman kadunkulmassa mieltään osoittavan ihmisjoukon äärelle, joka pyrkii kiinnittämään ohikulkijoiden huomion tärkeäksi koetulle, vaikka heidän mielestään huomiotta jääneelle asialleen. Asiasisällöllä ei tässä tarinassa ole sen tarkemmin merkitystä.

Sekä henkilö A että henkilö B pysähtyvät ihmisten äärelle näyttäen molemmat siltä, että kuuntelevat mielenkiinnolla heidän näkökulmaansa. Henkilöt viettävät molemmat ajallaan hetkessä kunnon tovin, katsovat silmiin, keskustelevat, viestivät nonverbaliikallaan teknisesti yhtenäistä viestiä ja lupaavat viedä asiaa kumpikin omilla vaikuttajatahoillaan eteenpäin. Herättävät toivoa. Molemmat henkilöt ovat tuossa hetkessä myös tietoisia, että heitä kuvataan ohikulkijoiden taholta ajalle tyypillisellä tavalla, ja että klipit ohjautuvat mitä todennäköisimmin ennemmin tai myöhemmin vähintäänkin sosiaaliseen mediaan kaikkien nähtäville. Ehkä he ovat pyytäneet itse jotakuta tuttuaan kuvaamaan tilannetta, ehkä eivät.

Kun henkilön A ja B toimintaa myöhemmin ruoditaan, sanotaan henkilön A toimineen vuorovaikutteisesti, empaattisesti ja tunneälykkäästi. Hänen valintaansa kehutaan, ja häntä nostetaan jalustalle loistoesimerkkinä toisille. Hänen lupaamaansa aikomukseen vaikuttaa suotuisasti kyseessä olevaan mielensä ilmaisijoiden asiaan luotetaan. Näennäisesti aivan samoin toimineen henkilön B sanotaan puolestaan osallistuneen tilanteessa 'pelaamiseen', tulleen/pysähtyneen paikalle tietoisena siitä, miten tuo valinta hänen imagoaan imartelee ilman alunperäistä aikomustakaan vaikuttaa esillä olleeseen asiaan yhtään mitenkään. Häntäkin saatetaan nostaa jalustalle, mutta vain ja ainoastaan kyvykkyydestä saada asiat näyttämään toiselta kuin, mitä ne todellisuudessa ovat.

Mistä tiedämme, mitkä ovat henkilön A ja B todelliset alkuperäiset aikeet? Tiedostavatko he sitä itsekään? Mistä tiedämme, että ulkopuolisten tulkinnat heidän aikeistaan ovat totta, valhetta tai jotain siltä väliltä? Mistä tiedämme, että tilanteesta edelleen minne tahansa raportoiva kolmas henkilö/taho kertoo totuuden henkilökohtaisen tulkinnan tai tietoisen harhaan johtamisen sijaan? En usko, että yhtään mistään. Arkinen ilmiö on melko pelottava. Muun muassa tästä ja monista muistakin viisaista syistä pysähtyminen todella kannattaa.

Aito minä vai säätöä mielikuvan manipuloimiseksi?

Minkälainen olet kotona? Ystävien kanssa? Työpaikalla? Vieraissa paikoissa? Tutuissa mestoissa? Kaupassa? Viihteellä? Instassa, naamakirjassa, Twitterissä, TikTokissa tai muualla? Oletko sinä? Vai jotain muuta? Tunnistaisitko, jos et olisi sinä, vaan jotain muuta?

Oletko sinä?

Erilaiset kerroksiset järjestelmämme (kutsumme sitä tällä hetkellä elämäksi) opettavat meitä vahvasti ohjautumaan itsemme ulkopuolelle samaan aikaan, kun sisäisiä tutkimusmatkailijoita kutsutaan usein haihattelijoiksi, turhanpäiväisiksi unelmoijiksi tai hihhuleiksi. Kirjastossakin on oma osastonsa aiheille, joita emme ehkä vielä ymmärrä: Rajatieto. Kuka uskaltaa asettua sen valikoiman eteen? Niin, että joku toinen voi nähdä...

Tästä syystä ensisijainen ohjelmointimme ohjaa meitä monin paikoin luomaan itsestämme mielikuvaa aidon antamisen sijasta. Lopulta emme enää itsekään tiedä, mikä meissä on aitoa ja mikä ei. Silloin on hyvin vaikea kyetä tuottamaankaan mitään muuta kuin eri foorumeille ominaiseksi luomaamme manipuloitua mielikuvaa. Melko surullista.

KUMUn vinkit uusien ovien avaamiseen: Selvitä, kuka oikeasti olet! Voit tehdä todellisia löytöjä :)

• Kurkista sinne, mikä tuntuu uudelta ja ennen kokemattomalta. Hölmön rohkeuteen tässä ei kuitenkaan houkutella. Ajattele syvemmin, out of the box.
• Astele polkuja, joita et ole aiemmin kulkenut. Ei ehkä kukaan. Vielä koskaan. Jotkin polut ovat kenties ainoastaan sinulle tarkoitettuja.
• Katso, kuuntele ja aisti ympäristöäsi tuoreesti. Käytä kuvitteellisia "ekan kerran" -silmälaseja (tai hanki tyhjät pokat, jotka voit asettaa ajoittain tätä varten kasvoillesi). Leiki ja opettele leikkimisen taito tarvittaessa uudelleen. Lapset tai sisäisen lapsensa kanssa harmoniansa löytäneet aikuiset ovat hyviä opettajaehdokkaita, kun osaat vain itse asettua oppilaaksi.
• Pysähdy ihmettelyn äärelle. Se on aina mahdollisuus jonnekin. Minne? Se selviää omalta kohdaltasi tarkemmin pysähtyessäsi.
• Haasta aina itsestäänselvyydet. Myös ne vanhat opitut uskomuksesi, joita pidät automaattisesti jo totuuksina.
• Harjoittele halulla irtaantumaan sisäisestä ajatuksestasi ja sitä kautta rajoituksistasi, mitä joku toinen valinnoistasi mahdollisesti tuntee ja/tai ajattelee.
• Mieti, mitä sinä haluat, kun huomaat tilanteeseen, totuuteen ja/tai vuorovaikutukseen mahtuvan käytännössä vain yhden näkemyksen (vaikka sanoin toisin väitettäisiinkin). Kunnioita itseäsi kuuntelemalla aina vähintäänkin itse itseäsi ja opettele tekemään se vailla syyllisyyttä.
• Älä erehdy uskottelemaan itsellesi, että kaikki muut olisivat ymmärryksessään ja kasvussaan sinua pidemmällä. Niin ei ole, eikä sitä takaa koskaan maine, status, suuret sanat, jakkupuvut, näyttävyydet, raha tai mikään muukaan vastaava, jonka voisimme ulkoisesti arvioida. Ei toki estäkään. Älä fokusoi vertailuun. Keskity sinuun.
• Pohdi, mitä juuri sinulle tarkoittaa hyväuskoinen ja kieltäydy olemasta liiaksi sellainen. Et ansaitse sitä etkä sen mahdollisia seurauksia.
• Ole rohkea, vaikka pelottaa.

Tuntuuko siltä, että joka solusi vaatii välttämään näitä vinkkejä ja niiden testaamista. Niin mun solut vaativat vuosia sitten. Ihan tosissaan ja yhä uudelleen. Mielen lailla suojellakseen, mutta samalla pitääkseen kiinni myös kivussa. Ristiriitaista. Haasta oma mielesi! Se on yksi elämän tärkeä tarkoitus ja mahdollisuus luoda todellista merkitystä sekä henkilökohtaista hyvinvointia. Olethan oman elämäsi pääosassa. Olethan?