Muutoksen riski ja mahdollisuus?

15.01.2023

Oletko ajatellut, että voisit toimia toisin? Uskaltaisitko jättää yhtään tilaa yllättävyyksille tai jopa ihmeille? Mitä tapahtuisi, jos et hallitsisi ja kontrolloisi koko ajan? Miten saisit itsesi hellittämään ja päästämään enenevässä määrin irti? Entä, jos mahdollistaisit sen tilan syntymisen, jossa mahdollisuuksien ihmeet ovat nähtävillä ja myös kiinni otettavissa? Just' sulle.

Ethän tyydy tekemään vain uuden vuoden lupauksia. Älä ainakaan niitä näennäisiä ja tyhjiä, jotka voit pian unohtaa (tai unohdit jo) ja sitten moittia loppuvuoden unohtamisesta itse itseäsi. Toimi sitä vastoin yksinkertaisimmillaan ihan käytännössä vain - toisin. Sitä ennen on luonnollisesti tunnistettava, miltä toiminta näyttää tällä hetkellä. Ihminen ei nimittäin voi muuttaa mitään ennen kuin hän ymmärtää, mitä pitäisi muuttaa.

Suostutko (vain) tyytymään?

Miten elämämme voisi muuttua, jos lisäisimme siihen ripauksen nimettömän munkin seuraavaa elämänohjetta: "Saat tietää sen, mitä sinun tarvitsee tietää silloin, kun sinun on tarpeen tietää se." Kuuntelemmeko ja osaammeko sitten kuulla juuri silloin, kun meidän "on tarpeen tietää"? Mistä tiedämme, että kuulemme tai emme? Tommy Hellsten on kirjoittanut jo aikaa sitten aiheesta: "saat sen, mistä luovut". Oletko sinä tutustunut aiheeseen ja ehkä sisäistänyt, mitä tuolla tarkoitetaan? Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Jos se vaikka vähänkin ärsyttää, on se suuri mahdollisuus uuteen, koska jotakin jo syttyy sisälläsi.

Tunnistaminen on vankka ja välttämätön alku

Tutustu itseesi. Jos on valittava, jätä vähemmälle kivat ja jo opitut osuudet ja keskity siihen, mitä koet itsessäsi vaikeammaksi tunnistaa ja tunnustaa. Pureudu siihen, mitä tunnistat mielelläsi vältteleväsi tai kieltäväsi. Tunnista, mihin olemisessasi ja käytöksessäsi samastut. Mihin mukaudut ja mitä jäljittelet. Minkälainen 'muotosi' todella oikein on ja mitä se saa sinut tuntemaan.

Samastumisemme taustalla häälyvät elämämme opit, uskomukset, totuudet sekä haavojen ja kivun välttämisen hienovaraisimmatkin strategiat. Ne ovat omiamme, vaikka niiden syntyyn olisi vaikuttanut joukkueellinen läheisiä tai väkeä kauempaakin. Ne ovat kullekin meistä vähintäänkin tiedostamattomina täysi totuus, vaikka olisivat aivan erilaisia kuin muiden ihmisten. Ja ne ohjaavat jokaista askeltamme. Ehkä täysin äänettömästi, mutta pelottavan varmasti. Huomaat tämän kyllä uskaltaessasi katsoa elämäsi tapahtumia riittävän rehellisesti.

Tutustu itseesi! Se on kuin "rahaa pistäis pankkiin".

Oppiessamme tunnistamaan samastumistamme, sen taustoja ja käytännön ilmiöitä jokaisessa hetkessä tapahtuvalla ajatus-tunne-toiminta -akselilla, saamme todellisen mahdollisuuden arvioida uudelleen ja muuttaa valintojamme - niin halutessamme. Kysymys kuuluukin: Haluammeko katsoa syvemmälle? Haluammeko tehdä tuttavuutta itsemme kanssa? Ja haluammeko lopulta muuttua? Silläkin uhalla ettemme yhtään tietäisi, mitä tuleman pitää. Suureksi haasteeksi tässä muodostuu se, että ihminen tuntuu välttelevän loppuun saakka kasvun kipuja. Usein vasta pakon edessä taivumme. Vaikka voisimme taipua jo sitä ennen.

Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta (1992) kuvaa ihmisen halua tai haluttomuutta muuttua seuraavasti: "Elämämme näyttää elävän meitä, sillä tuntuu olevan oma omituinen liikkeensä ja suuntansa, joka vie meidät mennessään; lopulta alkaa tuntua, ettei itsellämme ole valinnan mahdollisuutta emmekä hallitse elämäämme. Toisinaan se tietenkin tuntuu pahalta, näemme painajaisia ja heräämme hiestä märkänä miettien: "Mitä minä oikein teen elämälleni?" Mutta kauhua kestää vain aamiaiseen asti; sitten taas salkku kouraan ja takaisin alkuun."

Usein tuntuukin käyvän niin, että keräämme voimamme ja päätämme muuttua. Kun olemme, hengitämme tai toimimme rohkeasti, vaikka arastikin toisin, saamme ympäristöstämme palautteita siitä, että olemme kummallisia, outoja ja ehkä liian radikaaleja, jopa pelottavia. "Olis parempi vain, kun olisit kuten ennenkin. Silloin kaikki olis niin hyvin."

Vaikka nämä kommentit kertovat kaiken heistä, joita muutoksemme itsessään vavisuttaa, eikä lopulta mitään meistä tai meidän muutoksestamme, palaamme usein nopeasti ja kaikessa hiljaisuudessa vanhaan. Koska vanha tuntuu kuitenkin turvalliselta ja kommentit tuntuvat rinnalla henkilökohtaisilta, vaikka eivät sitä todellisuudessa olekaan. Kumpikaan osapuoli vain hyvin harvoin tunnistaa tätä kaavaa näiden tapahtumien ketjussa. Siksi hyväkin muutos usein tyrehtyy heti alkuunsa.

Luotatko riittävästi vai luuletko vain?

Opettelisitko luottamaan enemmän? Silloinkin, kun et pysty hahmottamaan, etkä tietämään, mitä ja miten tulee tapahtumaan - minne polkusi lopulta johdattaa. Muistatko, että ansaitsemme itseemme luottamisen. Ihan yksinkertaisesti nyt just' tässä hetkessä. Ilman sen erillisempää ansaitsemista. Tai mitään tekemisiä ja suoritteita sitä ennen.

Jotta voimme luottaa vahvemmin, on tarkkailtava ja selvitettävä, miten ja kuinka usein ohjaudumme erilaisten ulkoisten odotusten ja sisäisten vaatimustemme huutavien täytymisten mukaan. On onnistuttava muotoilemaan pikkuhiljaa oma polku, jossa voimme olla riittävän rohkeita kuuntelemaan valinnoissamme oman sydämemme ääntä. On selvitettävä onko oma tahtomme lopulta siis omamme vai ulkoisten ohjauksien mukaista sopeutumista? Tämä saattaa pyytää syvempääkin daivaamista omaan sisimpään sekä sisäisen turvallisuuden kokemisen juuriin. Turvan uudelleen rakentaminen tässä hetkessä vankistaa luottamuksen mahdollisuuksia ja luo suuresti myös toivoa ihan arjen pyörteisiin.

Syvempiinkin daivauksiin yhdessä

Itse olen kokenut elämässäni ohjautumisen vahvasti ulkoisen oikean, velvoitteiden, käyttäytymisen ja täytymisten maailmassa. Ja väistämättömän muutokseni edessä taistelin kovasti säilyttääkseni tuon täydellisen ulkoa ohjautuvan elämäntapani, jonka koin oikeaksi, koska en muusta tiennyt. Olemassa olevaan sain myös paljon tukea - äänekästä ja hiljaistakin. Uuteen, muutokseen ei ollut puolestaan kokemuksellista ohjausta tarjolla.

Ja voi, miten moni ei lopulta hyväksynytkään muutoksia rohjetessani opettelemaan ja hapuillessani valitsemaan pelkojani kohdaten itse haluamaani. Ja miten surulliseksi, vihaiseksi ja yksinäiseksi muutosvaiheessa kohtaamani tuen puute minut tuolloin tekikään ja tekee edelleenkin, vaikka on määrältään ja vaikutuksiltaan vähentynyt. Koin käytännössä, mitä tarkoittaa sanojen ja tekojen välinen ristiriita. Ja miten hyvältä lopulta tuntuukaan olla rohkeasti itselleen rehellisempi ja kokea levollisempaa luottamusta. Kömmähdyksineen kaikkineen. Tähän mennessä voin siis sanoa, että kaikki kipukin on ollut ja on tämänhetkisen muutokseni arvoista.

Haluankin tarjota kaksi pientä simppeliä vinkkiä muutoksiin, olivatpa ne sitten nopeampia tai hitaammin eteneviä ja siten näkymättömämmin ilmeneviä. Tutkiskele odotuksiasi ulkopuolisten tukea kohtaan. Jos huomaat odottavasi paljon tukea muilta, laske odotuksiasi. Keskity yhä enemmän siihen, että matka on omasi. Vaali tukea itse itsellesi. Kohtaa myös mahdolliset yksinäisyyden tunteesi. Yksin et ole tässä maailmassa kuitenkaan koskaan. Ole toisaalta kiitollinen, vaikka yhdestäkin sellaisesta matkakumppanista, joka hyväksyvän tukensa pystyy suomaan.

Jos muutos on sanana sinulle liian merkitysrikas, ei-sopiva ja kantaa mahdollisesti paljonkin historian taakkaa, vaihda se itsellesi natsaavampaan. Entä jos uudet tapasi olisivatkin kuplimista? Tai pirskahtelua? Tai ihan mitä tahansa muuta - myönteistä? Olisiko siihen helpompi ryhtyä?

On ainoastaan kaksi tapaa elää elämänsä. Toinen on elää kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on elää kuin kaikki olisi ihmeellistä? -Albert Einstein


Vaikea pysähtyä?

Onks' vaarana, että pysähtymisen vähyys muodostuu esteeksi hyvinvoinnillesi, terveydellesi, tasapainollesi ja upealle uudistymiskyvyllesi? Löydä itsestäsi piilossakin olevia voimavaroja sekä omat toimivat tapasi pysähtyä hyvissä ajoin!

Haasta itsesi pohtimaan:

  1. Miten sinä haluat elää elämäsi?
  2. Piirrä paperille ympyrä ja kirjoita sen sisään, mitä sellaista sinulla jo on elämässäsi, mitä haluat siinä jatkossakin olevan. Ole riittävän kriittinen elämässäsi olevien asioiden todellisten vaikutusten suhteen. Kysy siis jokaisen ympyrääsi asettaman asian kohdalla vielä erikseen tuottaako se todella haluamiasi vaikutuksia elämässäsi?
  3. Kirjoita ympyrän ulkopuolelle, mitä sellaista et koe elämässäsi olevan juuri nyt, mitä haluat siinä jatkossa olevan.
  4. Pohdi hyväksyen myös niitä asioita, joita elämässäsi on tällä hetkellä, mutta joista haluat päästää irti jatkoa ajatellen eli jotka haluat poistaaympyrästäsi. Mikä estää irti päästämisen ja mikä toisaalta mahdollistaa?
  5. Pohdi vapaasti ja ennakkoluulottomasti, miten saat ympyrän ulkopuolelle jääviä asioita siirrettyä lähemmäksi ympyrää. Kirjoita ehdotuksia janalle kustakin toiveestasi kohti ympyrän keskustaa.
  6. Valitse lopuksi yksi ympyrään tuotava sekä yksi ympyrästä poistettava asia ja kirjoita itsellesi suunnitelma sekä aikataulu, miten ja missä ajassa toteutat nämä ensimmäiset tavoitteesi. Pidäthän huolta, että tavoitteet ovat riittävän pieniä ja konkreettisia.
  7. Kirjaa suunnitelmasi ensimmäisistä stepeistäsi myönteiseen ja kannustavaan muotoon ja aseta se näkyvälle paikalle jääkaapin oveen, kalenterisi väliin, yöpöydälle tai muualle siten, että voit nähdä sen päivittäin.
  8. Toimi suunnitelmasi mukaan.

Valmennusfiiliksiä

"Jotain, mitä todella odotan."

Valmennettava

"Minä itse olen alkanut näyttämään kiinnostavammalta kuin ennen."

Valmennettava


Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmäcoachingin mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei tunnu olevan just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.

Tutustu itseesi ja löydä rauhaasi!