Ollaan rehellisiä. Omien haasteiden ja kasvukohtien tunnistaminen ei ole kiinni tiedon puutteesta. Jos ihmisen ongelmat ratkeaisivat pelkästään tiedon määrällä, ei meillä olisi tänä päivänä ainuttakaan ongelmaa - ei yksilöinä, eikä kollektiivisesti, pohtii mentori ja muutoskoutsi Mika Martikainen, joka kirjoittaa aktiivisesti blogia nimeltä Tietoisen Luomisen Vallankumous.

Tiedon tulva ja reaktiivinen "säntäily"

Tietoa on tarjolla ovista ja ikkunoista. Internet tuottaa viimeisen diagnoosin kaikkeen. Valtavasta tiedon määrästä huolimatta meillä on valtavasti  yksilöllisiä ja kollektiivisia haasteita sekä kasvukohtia. Usein egomme harhauttaa meitä säntäämään metodista ja diagnoosista toiseen tai valmentajalta toiselle yrittäessään keksiä, mikä kohdallamme on mennyt lopullisesti pieleen. Hetkellinen lepo voikin löytyä, kun sementöimme kohtalomme joltain taholta saamaamme diagnoosiin ja jäämme lepäämään epäonnisina sen varaan. Jos olet sementöinyt itsesi, pelästytän sinut kerralla. Olet täydellinen ilmaisu elämää - et vain vielä tietoinen siitä.

Olet täydellinen ilmaisu elämää.

Syy on usein myös meissä valmentajissa. Emmekä me ole tietoisia siitä välttämättä vielä itsekään. Liian monin paikoin omalle egollemme on tärkeämpää, kuinka päteviltä ja tietäviltä itse vaikutamme muiden silmissä. Paljonko meillä on osoitetusti tutkintoja ja työkaluja - sitä tietoa, mitä yritämme kuin pakolla syöttää lusikalla valmiiksi kylläiselle lapselle, joka voi pahoin jo edellisestä lusikallisesta. Tuolloinhan kyse ei ole edes valmennettavasta, vaan meistä itsestämme. Olen syyllistynyt tähän paljon itse ja nähnyt muiden valmentajien tekevän samoin.

Edellä kuvattuun kuvaan kaksi syytä. Ensimmäinen syy on se, että paraskaan valmentaja ei voi ymmärtää toisessa tapahtuvaa muutosta kuin siihen asti, mihin on itsensä kanssa kasvussaan kulkenut. Ja niihin asioihin, joita emme ihmisinä ymmärrä, suhtaudumme lähtökohtaisesti aina pelolla. Jos valmentaja ei ole katsonut silmästä silmään omia syvimpiä pelkojaan, ei hän kykene sinne muitakaan eheästi johdattelemaan.

Asioihin, joita emme ymmärrä, suhtaudumme lähtökohtaisesti aina pelolla.

Toinen syy on se, että vaikka useat valmentajat kykenevät kyllä "näkemään"  yksilön ja yhteisön todellisten haasteiden juurisyihin, eivät he uskalla ottaa sitä/niitä puheeksi, koska pelkäävät reaktioita ja maksavien asiakkaiden menettämistä. Tässä tapauksessa valmentaja päätyy usein jakelemaan yleisiä näkökulmia ja lisää tietoa jättäen valmennettavan yksin määrittelemään sen, mihin valmennuksessa keskitytään. Huolimatta siitä, että valmentajan sisäinen tieto osoittaisi sen olevan epäolennaista ja harhaanjohtavaa. Tämä johtaa usein vuorovaikutukseen, jossa valmentaja antaa uusia työkaluja ja valmennettava imee itseensä vain lisää tietoa jo olemassa olevan tietonsa lisäksi.

Missä potentiaalimme sitten piilottelee?

Usein suurin potentiaalimme piilee juuri siinä ja niissä asioissa, joita emme itse kykene tai halua tietoisesti katsoa ja kohdata. Tämä herättää meissä suurimman sisäisen vastustuksen ja ärtymyksen tunteen. Totuus voi tehdä egollemme kipeää, mutta se tekee myös vähitellen sisäisesti vapaaksi. Jos me ihmiset näkisimme aina itse automaattisesti omien haasteidemme juurisyihin, emme tarvitsisi siihen ulkopuolista näkökulmaa. Tämä onkin se syy, mikä alkaa ohjaamaan meitä alitajuisesti elämäntaitovalmennusten pariin. Jotta oppisimme ymmärtämään syvemmin itseämme ja solmujamme. Suurin vapautummisemme piilee syvimpien kipujemme kohtaamisessa, ja suurin potentiaali omassa projisoidussa varjossamme.

Totuus tekee vähitellen sisäisesti vapaaksi.

Vain ihminen, joka on tietoisesti katsonut sisäpuolelle itsessään, ei pelkää johdattaa toista katsomaan rehellisyydellä myös omaan itseensä. Usein tämä matka vaatii aluksi tuomitsematonta ja ymmärtävää läsnäoloa, jossa kipu alkaa muuttumaan vähitellen oivaltamisen riemuksi. Sisäisesti heräävä ihminen alkaa valmentamaan ennen pitkää automaattisesti itse itseään ja kukkimaan sitä elämää, mikä on luonnollista, aitoa ja vetovoimaista juuri hänelle. Sydämen valmentaja johdattaa toista kulkijaa löytämään vastaukset itsestään tietäen, ettei voi tehdä matkaa toisen puolesta ja iloitsee rinnalla löytämisen riemusta.

Tekstiin liitetyt valokuvat: Aleksi Viitaniemi, @aleksi_viitaniemi