KUMU vastaa:

Valmennettavan koettu ja sanoitettu aihe, kysymys tai mahdollinen pulma voi olla isompi tai pienempi, vaikuttavampi tai vähemmän kampittava sekä paljon kaikkea muutakin sopivasti pinnallisemman asian tai usein tiedostamattomastikin syvemmän sisäisen haavan (tai haavojen) hiertymän välillä.

Henkilökohtainen valmennus (coaching) valmentajineen toimii läsnäolevana peilinä valmennettavan sisältä kumpuaviin vastauksiin olipa kyse sitten syistä, seurauksista tai uuden mallittamisesta. Usko tai älä - vastaukset odottavat löytymistään jo sinussa! Valmentaja ei tule asettamaan niitä sinuun valmennuksen missään vaiheessa. Valmennusta voi erittäin suositeltavastikin hyödyntää ilman varsinaista tunnistettua ongelmaa. Hyvinvoinnillemme olisikin eduksi, että lisäisimme itsetuntemustamme ja tietoisuuttamme jo ennen ongelmien kumuloitumista elämässämme.

Tietoisen valmennuksen ja valmentajan muodostaman hyväksyvän ja turvallisen tilan avulla voit tehdä turvallisia elämysmatkoja itseesi siten, että niin elämää kampittavien muistojen/kaavojen/kipujen/haavojen kohtaaminen kuin irtipäästäminen ja uudistuminenkin mahdollistuvat. Saat tilaa oivalluksille, mahdollisuuksille ja haluamillesi muutoksille. Just' sun tahtiin. Valmennus tarjoaa siis polun. Sinä valitset kulkea sitä.

Valmennettava päättää aina siitä, miten avoimesti hän on valmennukseen kunakin hetkenä valmis antautumaan. Mitään ei ole syytä pakottaa. Herkkyyden ja haavoittumisen maastossa tapahtuu usein hienoja kasvuasioita, vaikka välillä tuskaillen ja tuntienkin.

Yksikin valmennus voi olla monin tavoin mullistava. Samoin pitkäkestoisempi yhteistyö. KUMU Valmennuksen tavoitteena on kuitenkin saatella sinut kasvu- ja oman elämäsi valloitusmatkalle mahdollisimman pian ihan itsenäisesti. Valmennuksessa voit siis oppia tavan valmentaa itse itseäsi ja siten vaikuttaa jokapäiväiseen hyvinvointiisi elämäsi seuraavissa luvuissa. Kun valmennuksessa simuloidaan elämän 'kartan' (teoria) ja todellisen 'maaston' (käytäntö) eroja, on helpompi lähteä todella liikkeelle ja antautua elämän tapahtumiselle.

All you have is all you need.

KUMU vastaa:

Voit kyllä👍 Usein tietämättömyys ja hiljaisuus on loistotapa lähteä liikkeelle tai saavuttaa niihin uskallus ihan ajan kanssa (koska tietämättömyyteen ja hiljaisuuteen heittäytyminen eivät ole kovin helppoja juttuja). Valmennuksessa et voi epäonnistua tai tehdä riittämätöntä suoritusta. Se ei vain ole mahdollista. Ei missään tilanteessa. Oikeasti.

Valmennuksen tarkoitus on mahdollistaa sinun ehdoillasi henkilökohtaiset itsetuntemusta ja tietoisuutta rikastavat elämysmatkat sisäänpäin. Noiden matkojen pääosassa olet aina sinä - ja vain sinä. Tuossa pääosassa voit olla kysyvä tai kysymyksetön, äänessä tai hiljaa, iloinen tai surullinen, läsnä tai hukassa tai aivan mitä vain. Tavoitteena on, että olisit aina mahdollisimman pitkälle juuri sinä.

Valmennus muodostaa tilaa. Tila on siitä kummallinenkin ja kiitollisuuden arvoinen paikka, että siellä voi tapahtua hienoja asioita, joita ei ehkä etukäteen ole osannut edes toivoa. Ole siis rauhassa tarvittaessa myös ymmällään. Se voi olla jopa vaikuttavin ovi eteenpäin näissä sisäisissä seikkailuissa.

KUMU vastaa:

Valmentautuminen ei vaadi olemassa olevia ylitsepääsemättömiä haasteita, ongelmia, turbulenssia tai erityisiä hallitsemattomia haavojen purskahteluita. Niitä ei tarvitse siis jäädä varsinaisesti odottamaan. Jos uskoisimme tähän käytännössä, emme ehkä jäisikään, ja moni haaste jättäisi meille ennaltaehkäistynä ilmentymättä.

Kuten treenaamme fyysistä kehoamme liikkumalla, voimme treenata myös sisäistä hyvinvointiamme valmentautumalla eli sukeltamalla ulkoisen sijaan sisäänpäin. Nuoret ovat vielä verrattain joustavia ajatustavoissaan. Heidän voi olla melko ketterää uskaltautua itsensä ääreen - jopa niissä epämieluisammissakin kohdattavissa, joita meistä kustakin kyllä löytyy. Tämä muodostuu väistämättä eduksi elämän edetessä. Kuitenkaan koskaan ei ole liian myöhäistä avata 'sisäistä arkkuaan'.

Valmentautumisen avulla voimme opetella itseämme yksinkertaisesti paremmin. Pysähtyä ja antaa aiheelle todellista aikaamme pelkän puhumisen sijaan. Pysähtyminen jää usein toisarvoiseen asemaan opetellessamme niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista tai mahdollista 'pakkopullaakin' itsemme ulkopuolelta. Miten kukin siihen sitten suhtautuukin. Valmentautumisen avulla voikin oppia tunnistamaan todelliset mahdollisuutensa vaikuttaa omiin valintoihinsa, innostumiseensa, onnistumisiinsa, vuorovaikutussuhteisiinsa ja oman elämänsä kokonaiskokemukseen.

Itsetuntohaasteet kuuluvat olevan edelleen nuorten kasvava hyvinvoinnin kokemisen kynnys. Tämä, kuten muutkin tutut ja tuntemattomammat kipukohdat saattavat sijaita kuitenkin niin näkymättömissä, että elämä vaikuttaa päällisin puolin olevan aivan kunnossa. Silti vietit sen 'jonkin' turruttamiseen ovat olemassa, ja suunta mahdollisesti tavalla tai toisella viistossa tai sinnepäin hetkellisesti tai pidempiaikaisestikin suuntaamassa. Tämä voi ilmetä yhtä hyvin reippautena ja tunnollisuutena sekä niin sanottuina muinakin kiitettyinä ilmiöinä kuin päinvastaisina tunnistetumpina haasteinakin. Niin jo nuorilla kuten aikuisillakin. On kuitenkin turha jäädä odottamaan taakan muodostumista liian raskaaksi.

Voidessani tukea nuortani elämässä tarjoten mahdollisuuden itsensä syvempään ja monipuolisempaan tuntemiseen - miksi en sitä tekisi? Etenkin, kun ja jos rohkenen tiedostamaan, että vanhempana olen itse helposti niin ja liiankin lähellä, että en aina ole välttämättä se paras henkilö todella kuulemaan ja oikeasti tukemaan - vaikka rakkain olisinkin.