Aiheen vierestä asiaan!

01.04.2023

Olen tutkiskellut tarkemmin omaa toimintaani kotona perheen parissa, lasten ja kumppanin kanssa, työpaikalla ja erilaisissa muissa sosiaalisissa tutuissa tai vieraammissakin kuvioissa. Olen seuraillut samalla ihmettelyllä myös muita ihmisiä vastaavissa tilanteissa. Olen havainnut, että vuorovaikutuksemme ja keskustelumme sekä nonverbaalinenkin viestintämme rajautuu pääosin itsellemme turvallisiin aiheisiin usein asian vierestä - itse jutun todellisen juonen 'roikkuessa' mahdollisesti ihan silmiemme edessä - meidän kuitenkaan koskematta siihen niin sanotusti 'pitkällä kepilläkään'. 


Miksi valitsemme näin, kun samalla kuitenkin harmittelemme ja jopa kauhistelemme sitä, että emme tule kuulluiksi yhteiskunnassamme ja yhteisöissämme? Että emme tunne moninkaan paikoin yhteyttä? Tai ole rehellisiä? Ja kuulluksi tulematomuuden, yhteyden kokemattomuuden sekä epärehellisyyden (itsellemme) lieveilmiöt kukoistavat meissä ja ympärillämme räikeästikin pahalla olollaan. 

Miten voi ratkaista asian, jota ei pysty kohtaamaan?

Luulin kauan, että minulle voi puhua mistä vain. Että pystyn vastaanottamaan, olemaan kuulolla ja tarvittaessa antamaan näkökulmaa. Rauhallisesti, rehellisesti ja muiden 'karuselleihin' hukkumatta - niin sanotusti jalat maassa. Kuuntelinkin ajatellen todella onnistuvani. Näin myöhemmin ymmärrettyäni toisin ja rehellisemmin sekä laajemminkin näen, että se ei ole ollut sellaisenaan totuus, vaikka monelta kysyttäessä hekin voisivat sitä samaa vakuuttaa. Ja tuolloin se olikin aivan todella totta. Toden totta minulle. Sekä myös heille, joiden kanssa vuorovaikutin.

Jälkikäteen voin todeta menneeni tuolloin tilanteisiin asennoituen huomaamattanikin siten, että näen ne tietyllä tavalla oman 'suodattimeni' läpi ja olen valmis kuulemaan niissä asioita, jotka ovat itselleni vielä turvallisia eli sopivat kartalleni. Syvä tahtotilani oli myös saada muut ajattelemaan turvallisesti samoin kuin minä. Se tuntui oikealta. Tai ei ainakaan väärältä. Tämän suojautuvan asenteen energioissa on hyvin epätodennäköistä, että kukaan avaisi minulle sellaisia aiheita, joista todella haluaisi puhua, mutta jotenkin samanaikaisesti vain tietää, että ei voi. Tuntee, että ei voi tulla kuulluksi.

Tämä kaikki tapahtuu puolin ja toisin hyvin automaattisesti - tiedostamatta. Siten, että minä ajattelen todella kuulevani, ja toinen ajattelee todella kertovansa sen, mikä on olennaista. Se, mikä ei sovi tässä ilmiössä joukkoon on mahdolliset epämääräiset fiilikset vuorovaikutuksesta molemmin puolin. Sekä ne syyt, joita etsimme ulkopuoleltamme näihin outoihin tunteisiin, jos emme sitten valitse ohittaa asiaa outoudessaan ihan kokonaan.

Käytännössä ei siis edes muodostu mitään ratkaistavaa sen asian suhteen, mitä ei pysty kohtaamaan. Sellainen ei tule näkyväksi, eikä sitä siis tarvitse ajatella tuolloin ratkaisevansakaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asia varsinaisesti poistuisi mihinkään. Minne se sitten oikein menee?

Kuinka 'automaattinen' aikuinen sinä olet?

Tietääkö vanhempi todella, mitä lapselle/nuorelle oikein kuuluu?

En todella voi sanoa tietäväni tarkasti, mitä nuorille lapsilleni oikein kuuluu. Mitä heidän sisällään todella myllertää, ja miten aiemmat myllerrykset ovat ehtineet muuntua jo muuksi tai toisaalta patoutua pahemmaksi. Mitä mieltä ja tekemisiä innostavaa tai haastavaa on tapahtunut juuri tänään tai jo vuosia sitten kehossa edelleen ehkä vaikuttaen tai kaihertaen. Toivon, että voisin sanoa tietäväni. Pelkään, että jotain oikeasti olennaista menee ohi, vaikka uskonkin henkilökohtaiseen 'salassapito-oikeuteen'. Luotan kuitenkin, että tahtotilani kuuntelemiseni kehittämiseen sekä oman karttani jatkuvaan laajentamiseen mahdollistaa yhä monipuolisemman aihepiirin keskusteluihimme ylläpitäessäni ja huoltaessani arvostamaani suhdetta omiin lapsiini.

Jos pyrin puskemaan lasta väkisin omalle kartalleni, tulen epäonnistumaan varmasti.

Oletko kohdannut vanhempana tilanteen, jossa lapsi kertoo jotain sellaista, mitä olet aina pelännyt kuulevasi ja luottanut, että se ei kuitenkaan tulisi koskaan koskettamaan juuri sinua? Miten olet reagoinut? Oletko vaihtanut nopeasti puheenaihetta tai vähätellyt? Oletko heittänyt huumoriksi tai alkanut kertomaan omista paljon pahemmista kokemuksistasi (olivatpa ne totta tai ei)? Oletko löytänyt itsesi suojautumasta, kääntänyt ehkä selkäsi, paneutunut töihisi tai poistunut pikaisesti tekosyyn varjolla, koska et itse kestä kuulla ja asettua asian ääreen? Syystä tai toisesta. Tällä kaavalla monilla lapsilla (ehkä sinullakin tai sinun lapsillasi) on kehittynyt itseään ja todellisia aiheita ohitteleva tapa olla ja elää.

Syvempiinkin daivauksiin yhdessä

Onko haavoittuvuuteen uskaltamattomuuden hinta hirveä?

Hinta siitä, että esitämme vahvempia kuin olemme, ymmärtävämpiä kuin mihin joustamme ja tietoisempia kuin mitä ymmärrämme - on todennäköisesti melko hirveä. Eikä lasku lävähdä kasvoillemme lainkaan heti, vaan saattaa odotuttaa itseään siihen saakka, että itse olemme jo iällä ja lapsemme aikuisia seuraaviin sukupolviin vaikuttajia.

Häpeä on yksi yhteiskuntamme suurimmista haavoista, joka on niin arka, että sitä ei oikein voida katsoa keskusteluista puhumattakaan. Tein vaalitenttiä ja sain eteeni yhteiskunnallisen kysymyksen, jossa haastettiin jotenkin näin: Pitäisikö nuoriin kohdistuvia rangaistuksia kiristää, jotta näkyvät ongelmat vähentyisivät? Kysymys tekee minut osin surulliseksi, vaikka ei varsin yllätäkään. On paljon helpompaa pohtia seurausta ja siihen vaikuttamista esimerkiksi pelottelun, kontrolloinnin tai rangaistuksen kautta kuin asettua juurisyiden ääreen ja täysin haavoittuvaksi sen suhteen, mikä ongelmien muodostumiseen vaikuttaa tässä hetkessä, aiemmin ja jo sukupolvien historian saatossa.

Tähän päästäksemme on kuitenkin suostuttava siihen, että mietimme, mitä itse olisimme voineet tehdä paremmin ja tietoisemmin. Miten minä olisin voinut ja voin jatkossa kohdata lapseni sekä muut nuoret yhä enemmän ilman omaa tiedostamatonta uskomus-, pelko-, tuomitsemis- ym. maailmojani?

Se, mistä olet tietoinen, on hallinnassa. Se, mistä et ole tietoinen, hallitsee sinua. - A. de Mello

Laajenna näkökulmaasi turvassa!

Onks' vaarana, että itsen tunteminen liian kapea-alaisesti muodostuu esteeksi hyvinvoinnillesi, terveydellesi, tasapainollesi ja upealle uudistymiskyvyllesi? Sekä sitä kautta perheesi ja lähiympäristösi upeuden esiin saattamiselle? Löydä turvallisesti itsestäsi piilossakin oleva potentiaali sekä henkilökohtaiset toimivat tapasi luoda omannäköistä polkuasi! Pysähdy ja muuta sisäinen tarinasi. Niin muutat elämääsi.

Miten ihanaa, jos 'joku toinen' vain muuttuisi!

Samanaikaisesti kun jääkaappimme ovessa lukee: "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä." odotamme sitä, että joku toinen muuttuisi. Muuttuisi niin, että meidän olisi turvallisempi ja parempi. Tämä on täysin toimimaton yhtälö. Olen itse havainnut sen iloittuani sadoista vastaavista sananlaskuista oman jääkaappini ovessa ja niin monissa muissakin paikoissa. On olennaista huomata, että noissa teksteissä ei ole mitään vikaa. Siinä on, että ajattelemme muuttavamme maailmaa pitämällä niitä lähellämme, vaikka emme ole itse vielä valmiita muuttumaan. 

Odotamme KUMUssa yhteydenottoasi!

Tutustu egoosi ja sen kantamiin käsityksiin itsestäsi:

Aluksi haluan muistuttaa, että egomme ei ole asia, josta täytyisi päästä eroon. Siitä on vain helpottavaa ja hyvinvointia tukevaa tulla tietoiseksi. Jatka seuraavia lauseita itsestäsi ja vastaa kysymyksiin niin rehellisesti kuin osaat.

  1. Minä olen se, joka...
  2. Minä olen se, joka ei juuri koskaan...
  3. Minä olen se, joka usein...
  4. Millaisena haluan, että ihmiset näkevät minut?
  5. Miten yritän vahvistaa tätä kuvaa?
  6. Mitä en halua ihmisten minusta ajattelevan?
  7. Miten koetan estää näin tapahtumasta?

Opitko itsestäsi ja toimintaasi ohjaavista käsityksistä jotain uutta?


Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmävalmennuksen mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa äitiyden taajuudella? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei tuntuisi olevan just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.

Avaa ovi itseen ja luo elämäsi elämä!