31.08.2023
Kyllä äitiäkin voi v***ttaa! Mahdollisuus tämän tunteen läpikäymiseen tukahtuu kuitenkin nopeasti joko ulkopuolisiin moitteisiin (katsekin riittää) tai sisäisiin mantroihin: "Olisit onnellinen, että sinulla ON lapsia." tai "Lapsesi ovat sentään terveitä, mitä siis valitat." tai "Ensin ikävöit heitä ihan kipeänä ja nyt antaisit heidät jo pois..." Se, että tunnetta ei häpeällisenä sekä pelottavanakin myönnetä, ei tarkoita, että sitä ei olisi olemassa. Itse olen vihaisissa puheissani uhannut heittää lapseni kerran roskikseen. He muistavat sen hyvin vieläkin... Nyt mietit siellä ehkä, että hävettääkö minua? Kyllä hävettää - jos voisin, toimisin toki toisin - tietoisemmin. Roskisuhkailu on kohdallani (ja lasteni kohdalla) kuitenkin tapahtunut, eikä se piilottelemalla muuksi muutu, ehkä jopa päinvastoin.
Haluatko käydä turvallisesti ja puhdistavasti läpi turhauttavimpia ja kipeimpiäkin äiti-tunteita? Haluatko purkaa synkimmätkin äiti-ajatuksesi jollekin, joka voi ja haluaa suhtautua fiiliksiisi kuunnellen, empaattisesti ja täysin tuomitsematta? Haluatko eheyttää äitikokemustasi henkilökohtaisella ja unohtumattomalla mutsimuutosmatkalla, jossa etenemisen ehdot määrittelet ihan itse. KUMU tarjoaa henkilökohtaista valmennusta tietoisemman äitiyden taajuudella yhdestä useampaan kertaan - valintasi mukaan😊 Itsen ymmärtäminen ja hyväksyminen on toimiva avain parempiin sisäisiin ja sitä kautta ulkoisiinkin oloihin!
Äitimyytti tukee sellaista kypsyystasoa, mikä harvoin on todellista. Usein korkeintaan kulissi, joka peittää alleen haavoittuvan totuuden.
Lapset ovat elämän suola (ja sitruuna)!
Kun nuorelta parilta aletaan kysellä vauvahaaveista tai jälkikasvusuunnitelmista, puhutaan harvoin muusta kuin vauvantuoksusta, pehmeistä sormista, suloisista varpaista, rinnalla olosta, ylpeistä vanhemmista, elämän täyttymyksestä ja korkeintaan hieman valvotuista öistä ja kakkavaippojen hajusta (ja siitäkin kaikki ovat omaa mieltänsä). Lapselliset vain aniharvoin avaavat vanhemmuuden haavoittuvampaa puolta, jos ovat sitä uskaltaneet henkilökohtaisestikaan kohdata. Monilla muistot ovat myös kultaantuneet usein lähinnä itse ylläpidettävää onnistuneen vanhemmuuden kuvaa suojaamaan. Kukapa haluaisi muistaa vanhemmuuden epäonnistumisen hetket. Lähipiiristä löytyy yleensä aina myös joku, joka kertoo aiheeseen liittyviä kauhutarinoita (omia tai jonkun toisen), mutta nekin edustavat ilmiön toista äärilaitaa jonkinlaista yksilösankaruutta korostaen, eikä siis arkista totuutta siitä, että lapset sekä ihastuttavat että ärsyttävät. Lapsettomat puolestaan joko vetäytyvät, neuvovat ilman kokemusta tai asettuvat parhaalla mahdollisella tavalla rinnalle, mikä voi onnistuessaan olla useiden äitien arjen pelastus.
Olisipa joku kertonut minulle, että äitiys on niin paljon muutakin kuin hoitamista, huolehtimista ja ohjeiden antamista, vaalimista ja valvomista, rajojen asettamista, jatkuvaa tilanneskannailua ja kaikenlaisia yhteisiä hetkiä. Olisipa joku 'varoittanut', että oma lapseni nostaa minusta esiin vähintäänkin kaiken sen, mitä olen matkan varrella saanut itseeni piilotettua. Olisipa joku kertonut, että niin valitessani äitiyteni on sekä tutustumismatka lapseeni (useampaan) että syvä sukellus oman itseni syövereihin.
Päivän paras juttu on sinitarran elvyttäminen ja pahin: äiti!
Kysyin nuorimmaiseltani, mikä tässä päivässä on ollut pahinta ja mikä parasta. Parasta kuului olleen sinitarran onnistunut elvyttäminen uudelleen pitäväksi. Pahinta: Sinä!
Syvempiinkin daivauksiin yhdessä
Oletko tietoinen äitileimasi laadusta?
Unelmoitko äitiydestä? Oletko tulossa äidiksi? Oletko vauvan, pikkulapsen, teinin tai uusperheen äiti? Ovatko lapsesi muuttaneet jo maailmalle tai oletko ehkä isoäiti tai jopa isoisoäiti? Varaäiti tai kumppanisi lasten äitihahmo? Oletko lastesi ainoa huoltaja, tai onko lapsillasi elämässään ehkä useampikin äiti? Vai oletko äiditön tai ehkä lapseton? Minkälaisen leiman äitikokemuksesi/-haavasi on tähän mennessä elämääsi jättänyt ja minkälaisen tarinan parissa elät juuri nyt - entä minkälaista äitikokemusta haluat luoda elämääsi jatkossa?
Unohtumaton mutsimuutosmatka (=hyvinvointivalmennus) tukee tavoitteellisesti uudenlaisten oivallusten ja mindstaten heräämistä sekä käytäntöönpanoa, mielen toistuvien ja jo käyttökelvottomiksi muodostuneiden kaavojen tunnistamista ja muuttamista, havaintojen lempeää kohtaamista ja niistä tarvittaessa irtaantumista sekä rehellistä uskallusta pureskella esiin nousevaa turvassa hyväksyvän ja läsnäolevan rinnallakulkijan kanssa. KUMU tekee kanssasi haastavastakin mielekkäämpää kulkiessasi kohti stressivapaampaa, tietoisempaa ja siten paremminvoivaa itseäsi, nautinnollista äitiyttä sekä koko elämää.
Maailma muuttuu, kun emme välitä omia kipujamme sukupolvissa sokeasti eteenpäin
Haluatko laajentaa näkökulmaasi iisisti ja itsenäisesti?
Kova juttu, mutta olemme kaikki vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Valitse valmentautumiseen oma täykky lempipaikkasi ja varmista helposti online, että voit mahdollisimman hyvin nyt ja tulevaisuudessa. KUMUn verkkovalmennusten käyttöaika on kohtuullinen, joten voit edetä pohdinnoissasi ja oivalluksissasi just' omaan tahtiisi.
Odotamme KUMUssa innolla yhteydenottoasi!
Muutama kysymys siivittämään sinua sisäänpäin:
Ota hetki rauhallista aikaa ja tee seuraavat kysymykset itsellesi (voit tehdä myös yhden kysymyksen kerrallaan esim. yhden/päivä). Anna vastausten muodostua ponnistelematta ja pyri hyväksymään ne ihan sellaisinaan. Mikään mieleen nouseva ajatus ei ole väärä. Jos jokin kysymys ei toisaalta tunnu saavan sisälläsi vastakaikua, siirry seuraavaan ja jätä se mieleesi muhimaan. Vastaus muodostuu ajallaan.
- Millainen sinun elämäntilanteesi on?
- Mihin kaipaat muutosta?
- Mikä tekisi elämästäsi paremman?
- Mihin kaipaat tukea?
- Millaisia tunteita edellisten kysymysten muodostamat ajatuksesi sinussa herättävät?
- Mikä sinua pidättelee?
- Miten KUMU voisi auttaa sinua?
Nousiko mieleesi jotain sellaista, mihin tahdot tarttua tarkemmin kiinni? Ota yhteyttä😊