Mitä kaikkea johtaminen oikeastaan on? Onko se lopulta edes tärkeää? Ja mistä sen sitten oikein tietää? Näemme johtamista joka paikassa ja jatkuvasti - itsensä ja muiden. Myönsimme sitä tai emme. Katsoimme tai suljimmepa siltä silmämme. Haasta itsesi ajattelemaan johtamisen merkityksiä ja ilmentymiä kuin tutkisit asiaa aivan ensimmäistä kertaa. Uskalla leikitellä ja mahdollistaa todellisuuden näkeminen sekä ymmärryksesi haastaminen, laajentuminen ja jopa muuttuminen. Älä jumiudu vanhoihin tapoihin ajatella, miten asia on tai ei ja miten sen tulee tai ei tule olla. Noissa mieli ohjaa sinua vain harmittavan kapeaan harhaan. Ajattele, miten todella ajattelet ja haasta sitä toden teolla.

Johtamisesta puhutaan paljon. Kukin omin merkityksin. Tai toisaalta aihetta ohitellaan taitavasti vaipuen jopa mykkyyteen uskoen asia omaan huomaansa tai luottaen kenties sen riittävään tilaan täysin huomiotta. Tai sitten puhutaan jotain kaunista, jotta voidaan peitellä jotain sellaista, mikä ei kestä kunnolla päivänvaloa. Työntekijätaidoista ja vuorovaikutuksestakin puhutaan. Psykologisesta turvallisuudesta, itseohjautuvuudesta, resilienssistä, vastuun kantamisesta, työhyvinvoinnista ja muustakin puhutaan. Paljosta puhutaan paljon. Paljon sanoja - sanahelinääkö? Uskalletaanko aiheesta ihan oikeasti, avoimesti ja erimielipiteisesti keskustella?

Mieli tuppaa ohjaamaan kapeimpaan mahdolliseen harhaan!

Johtamistietoutta ja tutkimuksia löytyy yllin kyllin. Tiedon tankkaamiseen sanotaan käytettävän aikaa. Akateemisuutta ja tieto-osaamista korostetaan ja siitä pidetään myös kuuluvasti ääntä. Ollaan mieltä ja älykkäitä. Järkeviä! Mitä sitten kukin. Tämän ilmiön mukaan meidän tulisi olla jo isossakin kuvassa todella hyviä, monipuolisia, resilienssiltämme joustavia sekä paljon paljon tämänhetkistä tilannetta tietoisempia (eikä ego-ohjautuneita) kohtaamisessa ja johtamisessa. Sekä itsemme että toisten. Ja erityisesti johdettujen kokemuksena. Ihan käytännössä.

Jos se tieto siis vain tässäkään asiassa riittäisi. Mutta kun se ei vain riitä! Siksi saammekin lukea lehdistä usein ylimalkaisia ja turvallisesti riittävän pintatasolla pysyviä tarinoita väsyneistä työyhteisöistä ja huonosta johtamisesta, vaikka emme välttämättä edelleenkään uskaltaudu katsomaan todellista tilannetta ja etenkin omaa johtajuuttamme kohti. Siinä kun piilee niin paljon riskejä - kohti katsomisessa nimittäin. Siksi emme voi hahmottaa vielä kaikkia riskien takana luuraavia mahdollisuuksiakaan. Näin potentiaali karkaa käytännössä vielä täysin ulottuviltamme.

Pelkkä tieto ei vain riitä!

Liian monet ihmiset ja työntekijät voivat työyhteisöissään käytännössä huonosti, jopa hyvin huonosti tai hädin tuskin kitkutellen (useistakin syistä tai niiden yhdistelmistä johtuen). Uupuvat ja väsyvät. Ymmärtäen tai ymmärtämättä sitä edes itse. Henkilöstön koko kirjava osaamispotentiaali piilopotentiaalista puhumattakaan ei ole käytössä, eikä edes käyttöönotettavissa, vaikka niin saatamme hyvin aikein haluta kuvitellakin.

Tämä ilmiö koskee niin johtajia ja johtajiksi luokittelemiani esihenkilöitä kuin muitakin työelämän tärkeitä osaajia. Minkälaista työn jälkeä sitten uupuneina ja järjen johtamina oikein piirrämme? Voiko se olla sydämen muotoista mahdollisesta todellisesta potentiaalista riippumatta vai onko tämä epärealistinen odotus, joka olisi viisasta saattaa sellaisenaan valoon, jotta todellinen muutos mahdollistuu?

Ongelmien puheeksiottamisen vaikeus, piiloteltu kiusaaminen, todellisuuden vääristely, sormella osoittelu sekä ovenpielikeskustelut ja muu vastaava villaisella usein piukasti painettu tai toisaalta 'normaaliksi' uskottu kukoistavat yllättävän usein kiellettyinä vähän siellä sun täällä. Ja usein juurikin siellä, minne sen ei ajateltaisi edes kurkottavan. Siksi sen todentaminen todella mutkistuu. Ja kärsimys kumuloituu.

Luottamus, aito rehellisyys ja todellinen turvan tunne kirkuvat liian usein vähäisyydellään tai jopa poissaolollaan, vaikka toisin väitettäisiinkin ja sanat juhlapuheista sekä strategioista vaikuttavasti ilmaistuina löytyisivätkin. Arkiset teot ja ne sanat eivät siis moninkaan paikoin kohtaa. Eivätkä sanat enää riitä. Eivät ole koskaan todella riittäneetkään.

Siellä, missä puolestaan löytyy luottamusta ja turvaa, ei useinkaan tarvitse sitä liioin edes mainostaa. Siellä voidaan voida hyvin silloinkin, kun on vähän huonompi olla ja keskittyä haluttuun sekä saavuttaa tavoitteita. Innovoida pelotta uutta, muuttaa ketterästi toimintatapaa ja kysyä neuvoa. Siellä sanoja ei välttämättä edes tarvita, eikä kaikkea näkymätöntä ja abstraktimpaa täydy väkisin vääntää laihemmiksi käytännöiksi. Sanat kun eivät useinkaan riitä edes kuvaamaan yksiselitteisesti ja yhteisellä merkityksellä sitä, mitä todella tavoitellaan.

Kun yhteisössä ei puhuta lainkaan ongelmamahdollisuuksista tai inhimillisistä haastekohdista, tunnen ongelmien läsnäolon ihan ihonystyröissäni. Ja niin tuntee moni muukin.

Ei täällä kukaan pelaa!

Sydäntoimintaa nakertava 'pelaaminen' on useiden työyhteisöjen kaikkien tiedossa oleva asetelma, josta ei kuitenkaan ole lupa puhua ääneen, koska sitä ei tunnusteta olevan - ei aikuisissa, eikä etenkään akateemisissa, organisoiduissa, statuksellisissa, tunnetuissa, menestyvissä jne. yhteisöissä. Sehän olisi häpeällistä sekä osoitus heikosta johtamisesta! Liekö monin paikoin jo normaaliksikin muodostunut tilanne, jossa luonnollinen kyseenalaistaminen on aikojen saatossa valitettavan vaiettua, vaikka samalla puhutaan ristiriitaisesti älykkäistä organisaatioista ja kasvukykyisistä työntekijöistä.

Ihmiset ovat päättäneet, valinneet tai oppineet ajattelemaan uhkan muodostuvan ulkopuoleltaan. Tämä on kuitenkin illuusio, koska uhka istuu sekä sisällämme että vieressämme, niissä ihan arkisissa tilanteissa. Ja pitkälti siksi myös ratkaisujen langanpäät ovat omien käsiemme saatavilla. Kun vain oivallamme, haluamme ja valitsemme uudella tavalla. Tuolloin on kuitenkin todella pystyttävä irrottautumaan ajatuksesta, että sellaiset jutut toimisivat, mitkä todellisuudessa eivät toimi.

Missä siis luuraa lähtötilanteiden rehellinen arvointi, olipa tilanne sitten mikä tahansa? Missä luuraa moninäkökulmainen ja haasteillekin avoin säännöllinen, molemmat osapuolet kuulluksi saattava dialogi sekä todelliset käytännöt ja rohkeatkin kokeilut ihmisten johtamisen rajattomista mahdollisuuksista? Missä luuraa uskallus astua oman kartan ulkopuolelle? Missä luuraa johtaminen, joka ymmärtää noiden edellä mainittujen lankojen todella olevan niissä omissa käsissä - ilman jatkuvaa puolustautumista ja vähäpätöisiä selityksiä? Siis ihmisten käsissä ihmisten palvelemiseksi. Ihan joka ainut hetki. Ja useimmiten juuri niissä hetkissä, joissa ei näennäisesti edes tapahdu yhtään mitään. Koska niissä tapahtuu lähes kaikki.

Puheista tekoihin - for real!

Puheet ovat puheita. Säännölliset teot ovat aina niitä todellisia mittareita ja vaikuttimia. Johtajuuden glamouri, statushakuisuus, ismeistä väittely tai mitä muuta asiasta ohi menevää sisäisillä agendoilla onkaan on aika vaihtaa konkreettiseen sydänten johtamiseen, ihan siihen inhimilliseen todelliselta kohtaamiselta tuntuvaan kohtaamiseen nojautuvaan tavoitteelliseen yhteistoimintaan, joka perustuu parhaimmillaan kunkin yksilön aktiiviseen sisäiseen työhön, jota johtaja osaa myös viisaudella valmentaa. Työhön, jota kannattelevat arkiset valinnat ja pienetkin teot, sanat sekä sanomattomuudet. Työhön, jossa tämä yhä enenevässä määrin tiedostetaan, vaikka inhimillisesti vähän kompasteltaisiinkin.

Myös johtamisen jatkuvan tutkimuksen on näyttävä jo vahvemmin kentällä, ihan tavallisilla työpaikoilla, tavallisten ihmisten keskuudessa, eikä paljolti kirjoissa, kansissa, puheissa, teorioissa, tutkinnonosoituksissa tai täällä blogissa pölyyntymässä. Siellä tai täällä ne eivät sinällään edistä asiaa hyvyydestään huolimatta. Jos eivät siis todellisuudessa realisoidu käytännön kentillä isommassakin kuvassa ja vahvistuvana hyvinvointina sekä kaikinpuolisena kasvumahdollisuutena ja ihmisten ihan oikeana kasvuna sekä potentiaalin loistamaan saattamisena.

Johtaja on paras, kun ihmiset tuskin tietävät hänen olemassaolostaan. Kun hänen työnsä on tehty ja tavoite saavutettu, he sanovat: Teimme sen itse. - Lao Tzu

Liidaa Sinäkin lovella <3

Tämän kirjoituksen aloittama blogitrilogia Liidaa lovella kuvaa tietoisemman sydänten johtajan ominaisuuksia ja sydänten johtamisen valintoja, koskien sekä itsensä että toisten johtamista erilaisissa yhteyksissä. Ei pakotettuna, vaan luonnollisena oman itsetuntemuksen jatkuvaan sparraukseen perustuvana kasvuominaisuutena. Sisäisenä haluna ja motivaationa. Viisautena - ei siis vain järjen ja älykkyyden tasolla. Ihmisen taajuudella.

Ei siis tilanteena, jossa johtaja valitsee tekemisensä minkälaisista tahansa ulkoisista syistä, esimerkiksi postatakseen someen osoittaakseen toimivansa loistoesihenkilön/-ihmisen tavoin, vaan aidosti sydämestä käsin toimimisena, ilman tarvetta postailuun tai muunkaan ulkopuolisen vahvistuksen saamiseen omalle hyväksytylle johtamiselleen tai kenties ihmisyydelleen ylipäätään. Kaikenarvoisena kasvukykyisenä ja -haluisena ihmisyytenä keskeneräisyyksineen, haavoineen kaikkineen. Vaatimus voi tuntua tässä ajassa isolta, mutta on lopulta hyvin perustavanlaatuista ihmisyyttä kaikessa inhimillisyydessään.

Lovella liidaaminen on paljon enemmän ja samalla näkymättömämmin, vaivattomammin ja myönteisesti nöyremmin.

Kun liidaat lovella, teet tiimistäsi tähtiä. Ja hiot samalla myös itsestäsi esiin sen parhaan potentiaalin. Onnistuneimmillaan työntekijäsi auttavat siinä. Teet työtä kasvavalla herkkyydellä, jatkuvasti vahvistuvalla itsetunnolla saaden luontaisesti sisäisen kiitoksesi siitä, että muut kasvavat ja onnistuvat - tapahtuu siis kaikinpuolista kasvua. Jos haluat saada ensisijaisesti itsesi esille, voit kenties olla johtaja ja johtaa onnistuneestikin (mittareista ja mielipiteistä riippuen). Sydämen johtajuuteen sinulla saattaa kuitenkin olla vielä pala mielenkiintoista ja totuuteen kaivautuvaa matkaa. Kutsuuko sinua tietoisemman johtamisen polku?

Minkälaista johtamista sinä olet kohdannut? Minä olen kohdannut omasta mielestäni hyvää ja huonoa johtamista. Minusta hyvä on saattanut olla jostakusta toisesta huono ja päinvastoin. Näkökulmani blogitrilogian pohdintaan kumpuaa rooleistani työntekijänä, usean työyhteisön jäsenenä, kollegana, monen erilaisen esihenkilön alaisena, itse lukuisten erilaisten osaajien esihenkilönä, prosessien ohjaajana sekä erilaisten yhteisöjen kouluttajana ja siten kuulevana korvana sekä jatkuvan johtamisihmettelyni kautta. En kuitenkaan pidä olennaisena keskustelua siitä, kenen näkökulmasta johtamisen hyvyyttä tulisi ensisijaisesti arvioida. Hyvä johtaminen huomioi kaikki näkökulmat. Sydänten johtaminen ei päästä niistä ainuttakaan käsistään.

Mikään ei ole pehmeämpää tai joustavampaa kuin vesi, mutta mikään ei voi vastustaa sitä. - Lao Tzu

#YKSI:

Tieto ei ole sama kuin tietoisuus. Pidä huolta siitä, että olet tietoinen tai tietoisesti henkilökohtaisen tietoisuuden matkalla. Elät "ovet avoinna" ymmärtäen eron kartan ja todellisen maaston välillä. Tällöin voit hyödyntää teoreettisia tietojasikin onnistuneemmin. Jos et tunnista edellä mainittujen termien ja niiden mukaisten tilojen eroa, aloita sisäinen seikkailusi. Jos tunnistat, kaivaudu syvemmälle.

#KAKSI:

Opettele ja opi tuntemaan itsesi. Tutustu sekä valoihisi että varjoihisi. Kuori  niitä sipulin lailla ja ajan kanssa, jotta voit oikeasti ymmärtää ja tuntea (etkä vain luulla tietäväsi), milloin olet ytimessä ja miltä se sekä matka sinne oikein tuntuu. Et silti hairahdu luulemaan, että sisäisen työsi ansiosta voisit ymmärtää jokaisen muunkin matkan ja tuntemukset. Itsetuntemuksesi vahvistuminen mahdollistaa oikean kohdattavalle tunnistettavissa olevan läsnäolon sekä todellisen kyvyn kuunnella. Puskematta. Tiesitkö, että kuuntelussa on erilaisia tasoja? Millä niistä itse kuuntelet? Millä tasolla haluaisit osata kuunnella? Miten haluaisit sinua kuunneltavan? Ota yhteyttä, kun haluat varmistaa kuuntelun tasosi ja oppia lisää.

#KOLME:

Hyväksy itsesi - hyväksy toiset. Eikä nyt puhuta näennäisestä hyväksymisestä ns. paperilla tai esimerkiksi yksittäisistä sinällään tärkeistä strategiaan kirjatuista sukupuoli-, kulttuuri- ja/tai muiden taustojen/eroavaisuuksien kautta hyväksymisestä - siis tästä kovin muodikkaaksikin muodostuneesta diversiteetti-ilmentymästä.

Lovella liidaamisen hyväksynnän merkityksessä mennään tuota tasoa syvemmälle haluten mahdollistaa erilaisten ajatusten ja mielipiteiden esille tuominen ilman pelkoa ja turvassa. Olipa työntekijä sitten nuori tai vanhempi, vaaleampi tai tummempi, siihen tai tähän uskova, arka tai avoimempi jne.

Tämä valinta nähdään vahvuutena ja kilpailuetuna, jolloin piilottelumahdollisuudetkin blokataan rakkaudella sydämen tavoin sekä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tietoisesti edistäen. Hyväksynnän harmoniassa omaat myös kyvyn sanoittaa itseäsi, tehdä päätöksiä sekä seistä niiden takana tai jopa muuttaa niitä levollisesti tarvittaessa. Kaksi pientä sanaa: "En tiedä." on loistotyökalu aina tarvittaessa. Osaatko sen? Entä miten soljuu tarvittaessa tämä: "Pyydän anteeksi."

#NELJÄ:

Harjoittele rehellisestä "raakarehelliseksi". Kun olet rehellinen itsestäsi ja itsellesi, kykenet aistimaan tilanteita, sanoja ja tekoja pintaa syvemmälle. Omaat kyvyn kuunnella ja toisaalta sanoittaa hetkessä. Et epäröi ottaa asioita (niitä vaikeitakaan) esille tässä ja nyt reaaliajassa, vaikka se ei olisi edes aina helppoa. Kykenet luottamuksella antamaan ja luomaan tilaa tilanteille sekä ihmisille sekä tuottamaan ja vastaanottamaan palautetta tavalla, jota on puolin ja toisin halu ja mahdollisuus kuulla.

Näet tässä kaikessa todellisen lisäarvon. Silloinkin, kun se tuntuu vaikealta tai jopa ahdistaa. Rohkenet tukea myös heitä, jotka toteuttavat yhteisössänne avoimuutta, rehellisyyttä ja puheeksi ottamista, vaikka omien pelkokynnystensäkin yli. Esimerkilläsi johdat tietoisesti ja pitkäjänteisesti yhteisökulttuuria onnistuneesti osallistaen. Uskallat sallia tilan luovuudelle ja sellaisen uuden rakentumiselle, mitä et itse olisi voinut millään keksiä.

#VIISI:

Kuuntelu ansaitsee aivan oman kohtansa ja sopivasti toistoa. Kuuntelet kuuntelemisen korkeimmilla tasoilla. Teet sen luontaisesti tai sitten tietoisemmin keskittyen ja halusta harjoitellen - kuin kuulisit aina aivan ensi kertaa. Olet niin tuttu itsesi kanssa, että pystyt kuunnellessasi toisia siirtämään syrjään omat näkemyksesi, mielipiteesi, uskomuksesi sekä kaavasi oman elämäsi kartalla.

Oma tarinasi (jota uskallat kyseenalaistaa) on tässä kuulemisen tavassa toisarvoinen. Et ajattele kuunnellessasi omaa mielipidettäsi, vasta-argumentointia, perusteluja tai edes ratkaisuehdotuksia, vaan keskityt kuuntelemiseen sana ja asia kerrallaan. Juuri sellaisena kuin se yksilöllisesti koettuna sinulle esitellään hiljaisuutta pelkäämättä. Olet irrottautunut tai vähintäänkin hyvin tietoinen tarpeestasi olla oikeassa tai muuttaa nopeasti olemassa oleva tilanne. Teet tarvittaessa viisaita avoimia kysymyksiä antaen toisen löytää rauhassa omia kestäviä oivalluksia ja mahdollisuuksia, muutosehdotuksia sekä uusia polkuja. Tapoja, joihin on mahdollista sitoutua.

Liidaa lovella -ohjelmaan sovelletaan tietoisemmaksi johtajaksi ryhmävalmennuksen sekä yksilövalmennuksen viitekehyksiä. Valmennuksen kohteena on parhaimmillaan samanaikaisesti ja limittäin sekä organisaation/yhteisön esihenkilöt yksilöinä ja ryhmänä että koko työyhteistö (yksilöittäin/tiimeittäin/isommissa ryhmissä).

Keskustellaan tarkemmin toiveista, tavoitteista ja tahtotilasta sekä valmennuksen mahdollisuuksista lovella liidaamisessa. Suunnitellaan yhdessä sydämellinen ja vaikuttava paketti <3 Miksi? Koska hyvä tuote, palvelu ja johtaminen ei sellaisenaan enää riitä. Kutsu kuuluu jollekin syvemmälle ja merkityksellisemmälle. Lovella liidaaminen perustuu ihmisyydelle, itsetuntemukselle, kohtaamiseen keskittymiselle, tietoisuuden vahvistamiselle sekä aidolle tahtotilalle kasvaa ja tarjota kasvumahdollisuuksia myös muille. Haluatko sä olla lovella liidaaja?

Mitä ajatuksia lovella liidaaminen sinussa herättää?

Blogitrilogian 2. ja 3. osa sekä niiden sisältämät tipsit 6-10 sekä 11-15 julkaistaan KUMUn blogissa kevään 2022 aikana. Stay tuned.

Haasta itsesi pohtimaan:

1. Mikä on lähtötilanteesi? (apukysymyksiä: missä onnistut, mistä voit oppia, minkä tunnistat, mikä on mahdollinen sokea pisteesi, mistä motivaatiosi kumpuaa, miksi teet sitä, mitä teet, miten kohtaat, mikä saa sinusta esiin parhaan ja pahimman, puututko vai etkö ja jos et, mikä sinua estää) Tunnista ja tunnusta tilanne rehellisesti. Itsellesi. Kirjoita ja/tai piirrä ylös ajatuksiasi - omiksi muistiinpanoiksesi, joihin voit myöhemmin myös palata. Itsen moittiminen harvoin vie eteenpäin. Pyri avoimeen, neutraaliin ja rakentavaan suhtautumiseen.
2. Mikä on tavoitteesi? Minkälaisena esihenkilönä/johtajana/itsesi johtajana näet itsesi silloin, kun se on sitä, mitä sydämesi todella janoaa? Unohda juuri nyt kaikki tämänhetkiset itsestäsi riippumattomat ulkopuoliset ja sisäiset vaateet sekä velvoitteet johtamiseesi liittyen. Tee mielikuvittelustasi virkistävä rajaton leikki. Pohdi lopuksi, miltä sinusta tuntuu tuona itse kuvailemanasi esihenkilönä/johtajana/itsesi johtajana?
3. Mikä on ensimmäinen askeleesi (pienikin) kohti tavoitettasi? Konkretisoi itsellesi, mitä teet ja miten sekä milloin saat sen aikaan. Pohdi myös mahdollisia kompastuskiviä sekä niiden ennakoimista ja/tai ylittämistä. Laita vaikka asianmukaiset merkinnät ja/tai muistutukset kalenteriisi. Miten seuraat valitsemasi askeleen/askeleiden toteutumista?
4. Mistä tiedät onnistuneesi?
5. Miten voit suhtautua epäonnistumisiin uudella tavalla?

Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmävalmennuksen mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa tietoisemman äitiyden taajuudella? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei olisi just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.