Sielusta puhuminen on materialismiin suuntautuneissa kulttuureissa kovasti  mielipiteitä jakava aihe. Niin myös meillä täällä Suomessa. Kulttuurissamme ongelmanratkaisu keskittyy ongelmien ratkaisuun elämämme ulkoisissa olosuhteissa, koska itse elämämme, päivittäiset ajatuksemme sekä minuutemme ovat vahvasti kiinni juuri niissä. Koska sielun asiat eivät ole ulkoisten asioiden tavoin mitattavissa, niitä pidetään harmillisen helposti vähemmän tärkeänä osana elämää.

Henkisesti suuntautuneissa kulttuureissa tilanne voi olla puolestaan lähes päinvastainen. Siellä sielusta puhuminen on itsestään selvää, koska ulkoisen elämän nähdään olevan ihmiselle vain sisäisen eli sielun elämän harjoituskenttä. Sieluun suhtaudutaan katoamattomana osana ihmisen olemusta, kun kehoon ja ulkoisiin olosuhteisiin suhtaudutaan puolestaan enemmän hetkellisinä sekä muuttuvina kokemuksina. Ero kulttuuriemme huomiopisteiden välillä näkyy myös lukuisissa eroissa elämän ulkoisella tasolla sekä koetussa elämän laadussa.

Koska aihe on selvästi mielenkiintoisen moninainen, käsilläsi oleva blogiteksti luotaa useampaan näkökulmaan päätyäkseen antamaan vastauksen kysymykseen: Miksi KUMU tarjoaa astetta sielukkaampaa valmennusta?

Kulttuurien kohtaaminen

On selvää, että länsimaisissa kulttuureissa eletään henkisesti suuntautuneisiin kulttuureihin verrattuna ulkoisesti kehittyneemmissä olosuhteissa. Henkisten kulttuurien rikkaus on sen sijaan ensisijaisesti sisäistä, koska siellä sen kehittämisestä ollaan kiinnostuneempia - ollaan oltu jo pitkiä aikoja.

Muistanet lukeneesi tai kuulleesi historiaan piirtyneestä isosta kulttuurien kohtaamisesta, joka tapahtui eurooppalaisten valloittaessa alueita natiiviamerikkalaisilta. Kun heimopäälliköitä tuolloin vaadittiin myymään ja luovuttamaan maahan saapuneille valtaajille alueita, päälliköjen sanotaan suhtautuneen asiaan aluksi lähinnä huvittuneina.

Heistä oli hassua, että valkoinen mies luuli voivansa ylipäätään ostaa tai omistaa maata. He näkivät ihmisen asuvan maassa ja itse asiassa maan omistavan ihmiset, jossa ihmiset olivat vain hetkellisiä nöyriä vieraita. He eivät ajatelleet omistavansa maata ja siksi eivät voineet myöskään myydä sitä, mitä heiltä oltiin vaatimassa. Sen mitä ego ei saa omakseen hyvällä, sillä on taipumus pyrkiä ottamaan kuitenkin muutoin eli jopa pahalla. 

Kuin itseltään hukassa

Me länsimaisen kulttuurin kasvatit näytämme kaikista omistuksistamme ja valloitetusta ulkoisesta yltäkylläisyydestämme huolimatta olevan silti jotenkin sisäisesti onnettomampia ja siten köyhempiä. Meillä kaikilla näyttää olevan jatkuvasti hirveä kiire jonnekin, vaikka kukaan meistä ei tunnu kunnolla tietävän lopulta edes minne. Maakin meiltä on saastumassa jalkojemme alta, mutta sekään ei näytä kiirettämme todella pysäyttävän.

Liittyykö 'sieluttomuus' ja tyhjyyden tunne jotenkin toisiinsa?

Ulkoisesti tarkasteltuina meistä ja toiminnastamme saa enemmittä yrityksittä kovin helposti vaikutelman, että olemme kuin itseltämme hukassa. On kuin oma sielumme olisi meiltä kiireessä kadonnut ja yrittäisimme epätoivoisesti, järkeillen, olemassa olevien mielestämme vertaansa vailla olevien kykyjemme mukaan ja ulkoisilla asioilla korvata menetyksestämme johtuvaa tyhjyyden tunnetta. On kuin uskoisimme sen vielä täysin toimivankin.

Mikä sielu sitten oikein on?

Eri kulttuureissa löytyy monia kuvauksia sille, mikä sielu oikein on. Universaalisti yhteisenä näkemyksenä voi pitää yksinkertaistetusti ajatusta siitä, että sielu on kehoamme ja mieltämme syvempi, tietoisempi osa meitä, joka on aina luonnollisessa ja harmonisessa yhteydessä elämään sekä tietoisuuteen eli Jumalaan.

Jumala-sana on kulttuurissamme kuitenkin hyvin haastava termi, koska sillä on meille historian kulussa ja uskonnollisen käytön seurauksena näivettynyt, latistava ja sangen etäinen kaiku. Usein suljemme korvamme jo kuullessamme kyseisen sanan tai siihen liittyvän, vaikka emme sen enempää tiedäkään, mistä olisi edes ollut kysymys. Jumala saatetaan mieltää kulttuurissamme merkitykseltään samaan kategoriaan sielun kanssa. Esimerkiksi kaikki se, mitä ei voida kirjata, mitata tai verrata tiedolla johdetun yrityksen vuosikertomuksessa - ei ole meille olemassa. Vastaavan ilmiön ajatuksella käytänkin sielusta ja Jumalasta mieluummin sanaa tietoisuus.

Onko sielumme piilossa mielemme ja tunteidemme pinnallisten ja ehdollistuneiden rakenteiden alla?

Sielumme tai tietoisuutemme on piilossa mielemme ja tunteidemme pinnallisten ja ehdollistuneiden rakenteiden alla. Sielua verrataankin siksi lotuksen kukkaan, joka nousee vähitellen pinnalle tiedostamattomuuden synkistä pohjamudista kukkien lopulta kaikkien nähden koko kauneudessaan. Jotenkin jopa selittämättömällä tavalla. Tämä prosessi meidän ihmisten tietoisuuden kehityksessä on luonteeltaan universaalia. Jo menneet sukupolvet eri kulttuureissa kirjasivat sen ylös omilla termeillään, josta aikojen, tiedostamattomuuden ja unohduksen saatossa muodostui myöhemmin uskontoa. 

Niin kuin suuressa, niin pienessä

Menneiden aikojen viisaat huomasivat, että ulkoisesti aisteilla havaitussa universumissa kaikki asiat heijastavat jotain ominaisuutta sisäisestä maailmastamme ja tietoisuudestamme. Siksi he jakoivat maailman tuolloin makro- ja mikrokosmisiin osiin. Sen mikä oli havaittavissa heidän näkemyksenään suuressa, oli havaittavissa tietoisesti tarkasteltuna aina myös pienessä. Esimerkiksi galaksin väriloisto mustine aukkoineen on tämän näkemyksen mukaan tarkasteltavissa jokaisen vastaantulijan silmissä. Vielä tarkemmin tarkasteltuna silmät heijastavat takaisin oman peilikuvamme.

Englanniksi sana sielu kääntyy soul, mikä on hyvin lähellä sanaa sol, joka puolestaan merkitsee aurinkoa. Sielua verrataan siksi myös aurinkoon, jonka pyyteetön ja rakastava valo on välttämätön kaikelle elämälle maailmassamme. Huolimatta taustastamme sama aurinko paistaa meille kaikille. Kuuta verrataan puolestaan mieleen eli egoon. Se on psyykemme osuus, joka muodostuu kehosta, mielestä ja tunteista. Mielen toiminta jakautuu vielä kahteen osaan, tietoiseen ja alitajuiseen, jota kuun kierron nähdään luonnossa kuvaavan.

Sielun valosta egomme saa hetkellisen valonsa eli elämän. Kun aurinko ei ole näkyvissä, kuu loistaa muistuttaen meille sen valosta. Vastaavasti ego heijastaa sielun valoa. Silloinkin kun luulisi valon olevan lähtöisin itsestään. Uudenkuun hetkissä (vastakohta täysikuulle) kuu saa muistutuksen omasta valottomuudestaan. Samoin egomme saa muistutuksen omavoimaisuutensa hauraudesta ilman sielulta saatua valoa sielun pimeäksi yöksi kutsutussa kokemuksessa, kun sielumme tai tietoisuudemme on aika herätä tiedostamattomuuden pohjamudista. 

Jokin hukassa?

Onks' vaarana, että itsen tunteminen liian kapea-alaisesti muodostuu esteeksi hyvinvoinnillesi, terveydellesi, tasapainollesi ja upealle uudistymiskyvyllesi? Löydä turvallisesti itsestäsi piilossakin olevat voimavarat sekä henkilökohtaiset toimivat tapasi luoda omannäköistä polkuasi!

Kuinka supertietoisuutemme puhuu meille?

Sielua sanotaan myös supertietoisuudeksi, joka on aina läsnä, mutta usein käytännössä kuitenkin tiedostamaton läsnäolija tietoisen ja alitajuisen mielemme hälyn takana. Sielu kommunikoi mielelle intuition kautta ja siksi mielen hiljentäminen on kautta aikojen ollut meditaation tavoite. Kun mielemme on hiljaa, sielu saa meissä tilaa puhua. Sielu ei koskaan huuda tai pakota. Itse luulin aluksi erheellisesti, että egosta on päästävä meditoimalla kokonaan eroon voidakseen kuulla sielun äänen. Selvisi, että siitä ei kuitenkaan ole kyse.

Valmennus auttaa sielua eli tietoisuutta tulemaan kuulluksi mielemme tauottoman hälyn takaa.

Aurinkokaan ei pyri pääsemään eroon kuusta, vaan rakastaa tätä antaen sille pyytettömästi valoaan. Kuun tehtävä on puolestaan olla välittäjä - muistaa ja tiedostaa, mistä valo tulee sekä kiitollisena heijastaa kaikkea lahjaksi saatua valoa koko upeudessaan. Samoin egomme tehtävä on oppia heijastamaan aste asteelta kirkaammin sielumme eli tietoisuutemme valoa ja ainutlaatuisia lahjojamme. Tuolloin emme enää elä, vaan meissä eletään, emme enää puhu, vaan meissä puhutaan, emme enää tee, vaan meissä tehdään. Ymmärtäessämme, että kukaan ei omista valoa, meistä tulee sen välittäjiä - ei siis sen omistajia. Voimme ymmärtää, että ihan jokainen on osa sitä.

Egon tasolla muodostetun identiteetimme vääristymien, ehdollistumien ja uskomusten tietoinen tunnistaminen ja kuorinta sielumme valon edestä ei tapahdu päivässä. Se on kuin sipulin kuorintaa edeten kerros kerrokselta ja muodostuen koko elämän mittaiseksi matkaksi. Matkaksi kohti tietoisempaa elämää.

Mitä on sielun eli supertietoisuuden valmennus?

Suhtaudumme länsimaisessa kulttuurissa ja psykologiassa ihmisen elämään lähinnä yhden elämän mittaisena sattumanvaraisena ulkoisena kokemuksena, jonka merkitystä ja kehitystä kokonaisuudessaan emme vielä oikein ymmärrä. Emme esimerkiksi ymmärrä tai tunnusta sielua tai sen kehittymistä vielä kalkkiviivoja pidemmälle. Emme myöskään tunnista pintaa syvemmältä elämäämme vaikuttavia universaaleja tietoisuuden periaatteita, emmekä kehittymistämme ohjaavia lakeja. Kaikki elämässämme kokemat haasteet ja kärsimys tuntuvat meille kulttuurissamme usein irrallisilta ilman asiayhteyttä. Vähintäänkin kärsimyksen hetkellä.

Jossain vaiheessa hämmennyin alkaessani tiedostaa, että suuri osa siihen mennessä tapahtuneesta itseni kehittämisestä ja mentaalivalmennuksesta oli ollutkin lähinnä haavoittuneen trauma-identiteettini suojakuoren eli käytännössä egoni vahvistamista - siitä tietoisen vapautumisen sijaan siis. Moni valmennus tietoisesti tai vielä tiedostamattaan keskittyykin psyyken suojakuoren vahvistamiseen sen haavojen ja valuvikojen tietoisen tunnistamisen ja irti päästämisen sijaan. Sisäänpäin kääntyminen vie meidät väistämättä haavojemme eteen. Siksi egomme on suostuvainen pakon edessä kehittymiseen, mutta vain omilla ehdoillaan pitäen edelleen sielumme valon himmeänä vankinaan. Egomme haluaa vahvistaa itseään eli sitä, mistä meidän tulisi tietoisesti päästää irti.

Opi antamaan ehdot egollesi!

Helpotuin alkaessani tiedostaa tämän, sillä tiedostin samalla omat epärealistiset odotukseni, jotka kohdistuivat ulkopuolelta etsimieni valmentajien, gurujen, jumalien ja erilaisten auttajien metodeihin. Odotin jonkin ulkopuoleltani muuttavan minut, kunnes ymmärsin, että tietoisuuden muuttava valo on aina ollut sisäpuolellani, vaikkakin visusti piilossa ja pitkälti opitusti kiellettynäkin.

Vaikka kaikki viisaus on jo meissä, tarvitsemme silti toisiamme. Sielu on kuin sikiö egon kohdussa, jonka synnyttämiseen tarvitsemme toisen ihmisen tietoista läsnäoloa kuin kätilöksi. Tietoisuudessa kykenemme tiedostamaan sen, mikä meistä itsestämme haluaa syntyä ja 'ponnistaa' sen esiin.

Oma kokemuksemme on, että kun yksikin ihminen kykenee näkemään tietoisesti minut, myös minä kykenen näkemään itseni. Ensin ehkä vain haavani, mutta vähitellen tietoisemmin ja lopulta kokonaan todellisen itseni - sieluni kaiken alla. Ja mitä tietoisemmin näen, kuulen sekä tunnen todellisen itseni, sitä tietoisemmaksi valmentajaksi tulen itse itselleni. Siksi me täällä KUMU:ssa tunnistamme paikkamme. Emme kykene muuttamaan sinua, parantamaan itsetuntoasi, paljastamaan sinulle elämäntehtävääsi, manifestoimaan unelmiesi kumppania, lottovoittoa tai parantamaan edes haavojasi.

Astetta sielukkaammassa valmennuksessa mahdollistuu itsen näkeminen tarkemmin sekä eheytyminen, tavoitteiden saavuttaminen ja muutokset turvassa.

Pyrkimyksemme KUMU:ssa on tarjota astetta sielukaampaa valmennusta ja luoda turvallista sekä hyväksyvää ilmapiiriä, joka suo mahdollisuuden oppia näkemään ja tuntemaan itsensä tietoisesti, parantamaan itseänsä, etsimään itse oman polkunsa suunnattomia rikkauksia, löytämään itse kätketyt lahjansa ja kehittymään tietoiseksi oman sielunsa valmentajaksi. Kutsumuksemme on kulkea tässä prosessissa tasavertaisina matkan tekijän rinnalla tuoden pintaa syvempiä, laaja-alaisia ja kokonaisvaltaisia näkökulmia sekä aiempaa parempia kysymyksiä kehittymiseen ja kasvuun ihmisenä paremman omannäköisen elämän varmistamiseksi. 

Rakkaudella palvellen,

KUMU-valmentajat Mika & Outi

Valmennusfiiliksiä

Haasta itsesi pohtimaan:

1. Mikä on suhteesi fyysiseen olomuotoosi?
2. Mikä on suhteesi omaan mieleesi?
3. Entä tunteisiisi?
4. Mikä on suhteesi sieluusi? Entä pelkkään sanaan sielu?

Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmävalmennuksen mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa äitiyden taajuudella? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei tuntuisi olevan just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.