Olenko lopulta itse oman elämäni tiellä?

18.05.2022

Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmäcoachingin mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei olisi just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.


Kuvittele radio, joka kulkee mukanasi kaikkialle pauhaten yhden ja saman kanavan viestiä ilman, että itse pystyt vaikuttamaan kanavanvaihtoon sen enempää kuin volyymiin tai siihen, onko radio edes päällä vai ei. Radio pauhaa silloin, kun haluaa ja sitä mitä haluaa. Yleensä toistaen yhtä ja samaa viestiä. Ja sinä vain kannat sitä orjallisesti olallasi, vaikka voisit aivan yhtä hyvin laskea sen käsistäsi ja ihmetellen vaikka vähän kyseenalaistaa.

Radio-metafora kuvaa mieltämme, joka tarinamme ja sen uskomusten, käsitysten, tapojen ja totuuksien kautta sallii ja jopa pakottaa meidät aistimaan asioita valitettavan kapeallakin tavalla. Samalla tavalla yhä uudelleen ja uudelleen. Aina siihen saakka, kunnes päätämme antaa mahdollisuuden muillekin 'kanaville' ja valita huomiomme suuntaamisen kohdistaminen sekä herkkä hallinta - ihan itse. Usko tai älä. Tämä vaatii toki asian kohtaamisen. Ohittaminen vain pitää yllä varmaa toistuvuutta.

Mä nostan vanhan 'radioni' edelleenkin olalleni tai raahaan selässäni kuin raskainta reppua - ihan ku viimestä päivää. Siis minä itse! Usein huomaamattanikin.

Mikä on lopulta totuus vai onko sellaista edes?

Itselleni on ollut samanaikaisesti sekä ahdistavaa että vapauttavaa uusi ymmärrykseni hahmottaa, että oma sisäinen maailmani ja sen mukainen totuus (asiaa lyhyesti kuvaten) ei ole yksi ja ainut autenttinen fakta asioista, tilanteista, ihmisistä, tapahtumista, maailmasta tai ylipäätään yhtään mistään. 

Jälkikäteen esitänkin itselleni kysymyksen, miksi niin olisin koskaan luullutkaan? En järjen ja usein puheeni tasolla toki olekaan, mutta tunteen tasolla olen sen turvallisuuden vuoksi halunnut niin uskoa. Väkevästikin. Ja näin uskon, että tapahtuu meistä monelle muullekin, vaikka luulemme itsestämme toisin. Niin luulin aivan varmasti minäkin. Jos ilmiö kiinnostaa, tutki sitä itsessäsi ajan kanssa tarkemmin. Oletko tutustunut ilmiöön, jota kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Sekin saattaa kiinnostaa sinua, kun puhutaan totuudesta.

Case minä: Täiden ansaitsema täyshuomioni voisi toisaalle suunnattuna muuttaa varmasti isonkin palan maailmaa

Mielemme pulina, vakuuttelu ja uskottavuus voi näyttäytyä aivan missä tahansa aiheessa ja asiassa. Missä meillä sitten kullakin. Minulle viimeksi konkretisoitunut muistutus ilmeni lapsiperheeseen tulleiden 'pikkuvierailijoiden' muodossa. Hallitsemattomuus terveysasioiden ja uskoakseni myös häpeään liittyvien aiheiden parissa on minulle sinällään tuttua jo pitkältä ajalta elämässäni. Nuoruuden ajan sairastumisen pelko ja hyvin tiedostamaton pakko-oireisuus ovat saaneet tänä päivänä enemmän huomiotani ja ymmärrystäni kuin koskaan aiemmin. Kuvaan lyhyesti itsetarkkailuni huomioita täi-projektini suhteen avatakseni arkista mieleni kykyä vääristellä merkityksiä uskotellen tunteitani totuuksiksi. Tällaista "hulluutta" uskon jokaisen meistä kantavan itsessään, kukin omalla tavallaan, vaan ei välttämättä tunnistavan tunnustamisesta puhumattakaan.

Kuulen täihavainnosta lasten toiselta huoltajalta heidän lapsiviikollaan. Pääni alkaa välittömästi kutisemaan (todellinen fyysinen tunnekokemus). Tunnistan, kuinka mielessäni aktivoituu pöpö-tilanteisiin erikoistunut ykkösketju, jonka tehtävät ovat kymmenien vuosien harjoituksella hyvin hiotut ja järjestyksessään selkeät sekä mielessäni kyseenalaistamattoman oikeutetut ja viisaat. Tuo ykkösketju nostaa mieleeni välittömästi paitsi täit niin myöskin kaikki muutkin mahdolliset loiset, ongelmat, liat, vaikeudet ja väsymyksen, joka seuraa kaiken tästä hetkestä alkavan täyshallitsemisen yrittämisestä. Mieleni huutaa minut liikkeelle pelotellen pahimmasta mahdollisesta ja sen hallinnan ennakoinnista, mistä muodostuukin juuri se kaikkein raskain tapa suhtautua asiaan ja myös hoitaa sitä. Toteutan siis juuri sen pahimman pelkoni aivan itse. Ja ihan välittömästi. Enkä elämässäni ensimmäistä kertaa.

Mieleni osaa kyllä huutaa minua hulluuksiin.

Pesen lasten lakanat, puput, nallet, kassit, pipot, pannat, donitsit, melkein kirjatkin sekä omat vastaavat ja pysähdyn pohtimaan hetkeksi, miten on pesuhoidon laita aikuisilla, vaikka tiedän jo hyvin ykkösketjuni toiminnan kaavan (ja itseni kuuntelun tai tarkemmin kuuntelemattomuuden kaavan) jo ennalta. Itse asiassa en anna itselleni valinnanvaraa. Ei uusia oivalluksia tässä kohtaa.

Siinä minä sitten vain ihmettelen kuin oman elämäni näytelmää sivusta seuraten, miten vahva, varma ja oikeassa tuo mielessäni aktivoitunut ketju on ja miten paljon se tuuppaa minuun loppumattoman tuntuista ylivireysenergiaa. Mutta ei mitään muuta asiaa varten kuin juuri tätä.

Samaan aikaan ympärilläni toimivat ihmiset kokevat ja näkevät tilanteen kukin aivan omalla tavallaan. Minun kokemukseni, ällötykseni, vihani, pelkoni ja epätoivoni ovat vain minun mielessäni. Radioni pauhaa siis täysillä ja saa minut toimimaan hullun lailla mielessäni aivan villiksi paisuneen ongelman äärellä. Mikään ei riitä. Ei usein myöskään muiden toiminnassa.

Mikä minut pysäyttää?

Kasvu - haaste ja mahdollisuus! 

Ihmisen suuri haaste vaikuttaa olevan halu pyörittää samaa omaa vanhaa raitaa yhä uudelleen ja uudelleen uskoen samanaikaisesti ja todenteolla, että on tällä strategialla onnistunut kirimään henkisesti kehittyneemmäksi kuin aiemmat sukupolvet. Näää!

Tämä on sekä haaste että mahdollisuus. Kollektiivinen sisäisen kasvun kehitys on pahasti puolitiessään, eikä sen tarvetta laajemmin vielä tunnuta edes tiedostavan. Silminnähtävistä ihmiskunnan ilmiöistä ja haasteista huolimatta, joihin ratkaisu ei ole ostettavissa. Tekninen kehityksemme saattaa osaltaan sokeuttaa meitä. Ehkä sekoitamme tiedon tietoisuuteen. Ja kaikki ovat mielestään oikeassa sekä aidoimman totuuden äärellä.

Oletko koskaan todistanut vaikuttavaa ja pysyvää muutosta, jolla olisi edellä mainitun kaltainen perusta? Minä en. Muutos ei versoa näköalattomuuden, pelkojen ja tiedostamattomien valintojen päälle. Ei ainakaan pysyvästi. Oletko todistanut muutosta, joka onnistuu seurausten ratkaisemisilla syyn pysyessä tuntemattomana ja koskemattomana. Minä en.

Vastaus on sinulla ja minulla.

On varsin siistiä seurata maailman sisäisen/henkisen kasvun opettajia. Inspiroivaa useimmista. Seuraaminen ei kuitenkaan riitä sellaisenaan oman sisäisen kasvumme edistämiseen. Vastaus kun ei ole opettajilla. Vastaus on sinulla ja minulla. Polkua itse astellut voi toimia oppaana. Turvallisena ja hyvänäkin sellaisena. Onnistuen auttamaan matkan suunnassa, kohtaamisen rohkeudessa, yllätysten edessä ja tavoitteiden innostavassa saavuttamisessa. Sisäänpäin kääntymistä ei kuitenkaan voi korvata yhtään millään. Ei niin millään.

Kuule sisäinen kumusi ja vaihda vanhat radiokanavat ja niiden tarinat uuteen versioon. Tee viisas päivitys. Kaikki vastaukset on jo sussa. Muutos on hyvä juttu. Sinä hyödyt siitä. Ja lopulta siitä hyötyy koko maailma.


Haasta itsesi pohtimaan:

  • Minkälaista luuppia sun radiosi pauhaa?
  • Miten se vaikuttaa elämääsi?
  • Minkä haluat olevan toisin jatkossa?

Tuu valmennukseen sparrailemaan ja muuttamaan suunta!