Pääsyliput omaan elämään!

01.01.2022

Kellään muulla ei ole niin makeita pääsylippuja sun elämään kuin just' sulla. Miten ne sitten saa käsiinsä ja käyttöönsä? Miten kaikkein lähimpänä oleva tuntuu usein kaikkein vaikeimmalta saavuttaa? Näitä pääsylippuja ei voi ostaa, eikä kirjoista lukemalla oppia. Ne on kokemalla lunastettava.

"Kyllä siinä on sitten reipas ja vahva ihminen!"

Mitä otsikko sinulle viestii? Mitä ajatuksia ja tunteita se kenties herättää? Vai herättääkö mitään? Minulle se on merkinnyt lähes 40 vuotta elämästäni sitä, että pystyn hoitamaan upealta näyttäen ja yleisen hyväntuulisesti kodin, lapset, työn, raha-asiat, harrastukset, läheiset ja mieluusti muutaman lisätutkinnon tai uuden taidon opettelun samalla, kun ehkä oma lapseni on sairastunut, olen itse sairastunut, eronnut, menettänyt työni tai jotain muuta vastaavaa ("pientä"). "Kyllä sinä sitten olet reipas. Mallikelpoinen. Olisi hyvä, että moni ottaisi sinusta mallia. Hyvä ja onnistunut ihminen."

Toivon, ettet käsitä väärin: Kodin ja lasten hoitamisessa, työssä tai opiskelussa ei sinällään ole mitään vikaa. Ei niin mitään. Tämän hetken ajatuksissani kuitenkin siinä on, että huoliaan, tuskaansa ja mahdollista täyttä särkymistä vaikeissa hetkissä vältetään suorittamiseen ja ulkoisten asioiden korostamiseen. Oikein kunnon peittoon käärien. Ikään kuin se olisi onnistumisen mittari. Ja siihen usein yhteisöissämme ja yhteiskunnassamme myös kannustetaan - hyvään uskoen. En siis toivo, että kukaan olisi ottanut minusta mallia. Kuitenkin tiedän, että useampi on niin tehnyt. Mistä sitten tämän tiedän? Kun särkymiseni aika tuli, useampi saapui seuraavan viestin kanssa äärelleni: "Miten minä nyt pärjään, kun sinullekin saattoi käydä noin?" Vastausta minulla ei ollut.

Haaste on, että usein hyväksi ja arvostetuksi listatut asiat kääntyvät elämässä ongelmallisiksi suojiksemme. Siksi niitä on myös vaikea ymmärtää esteiksi.

Nyt ajattelen, että nuo sijaistoiminnot (jaloja tai ei) eivät koskaan todella auta olennaisimman äärelle ja sitä kautta kohti eheyttä - laastaroivat toki vähäksi aikaa. Ne saavat tilanteet näyttämään valheellisen hyviltä ja siten siedettävämmältä osalta omaa ulospäin näkyvää elämää sekä sisäistä uskomusmaailmaa. Tällä 'ohituskaistalla' kuitenkin syntyy kumua, joka kertyy meihin purkautuakseen joskus ja jollain tavalla. Joka tapauksessa.

Uskomukset usein estävät

Tämänkaltaiset uskomukset (kuten jatkuva suorittaminen = reipas ja hyvä ihminen) meissä, sisällämme ja automaattisissa ajatusketjuissamme usein vaikeuttavat tai jopa estävät meitä löytämästä sisäisiä pääsylippuja omaan ja omannäköiseen elämäämme. Vaikeus liittyy siihen, että erilaisista kyseenalaistamattomiksi totuuksiksikin muodostuneista uskomuksista tulisi voida päästää irti. Sitä ennen ne olisi tunnistettava, niitä olisi katsottava silmästä silmään ja uskallettava arvioida uudelleen. Tämä vaatii halua, pysähtymistä, huomiota, aikaa ja rohkeutta. Eikä kukaan muu voi tehdä sitä puolestamme. Se tuntuu useimmiten vaikealta, jopa mahdottomaltakin.

Omien uskomusten kriittinen tarkastelu ja muuttaminen johtaa uusiin mahdollisuuksiin.

Mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Itse tunnistan 3 selkeää ja usein hyvin vaikuttavaa syytä.

  • Yksi (1): Maailma ja ympäristömme on niin täynnä ihailtuja ärsykkeitä, että emme koe tarvetta emmekä halua kääntyä rauhassa sisäänpäin. Tilanne näyttäytyy usein tällaisena ennen kuin sitten on pakko, pysähtymispakko - syystä tai toisesta.
  • Kaksi (2): Uskomuksemme ja totuutemme tuovat turvan tunteen, vaikka ne saisivatkin meidät jopa kärsimään. Turvallisuudesta "ulos astuminen" tuntuu vaikealta - turvattomalta. Ja ihminen suuntautuu mieluusti turvaan, vaikka näennäiseenkin. Uskomme helposti turvattomuuden ulkoiseksi tekijäksi ja mielemme etsii ja löytää kyllä ulkoisia syitä. Siksi kääntyminen oman uskomusmaailmansa tutkimiseen, on usein vasta vaihtoehto n:o 10 tai ehkä pikemmin 11, jos sittenkään.
  • Kolme (3): Ympäristömme ja läheisemme alkavat tuntea turvattomuutta omassa itsessään, kun joku toinen kyseenalaistaa ja suuntautuu uudelleen. Koska ihmiset eivät tunnista omia kaavojaan ja omaa epävarmuuttaan, he suuntaavat syytöksensä siihen toiseen - kyseenalaistajaan eli ulkopuolelleen. Hän on hakoteillä, seonnut, ehkä jopa epävakaa - huono vaikutin. Tämä aikaansaa lähtökohtaisesti sosiaaliselle ja hyväksyntää haluavalle ihmiselle suuren haasteen ja paineen. Kyse ei kuitenkaan ole muutoksenhakijasta tässä kohtaa, vaan jokaisesta kokijasta itsestään. Muutosmatkailija huomaa tämän viimeistään taaksepäin katsoessaan. Joka tapauksessa kohta 3 ohjaa vaikeudellaan liian usein takaisin vanhaan. Pidä siis pintasi ja luota sydämeesi.

Sinun pääsylippusi odottavat vain sinua.

Sinun pääsylippujasi elämään ei siis voi kukaan muu löytää eikä lunastaa. Ne eivät ole kenellekään toiselle. Eivätkä ne katoa. Matka on sinun. Kun haluat. Ja se luottamus ja rohkeus, jota matkaan tarvitaan, löytyy kyllä sinusta. Jo nyt. Ollaan yhteydessä <3 Koska teemme matkaa enemmän kuin mielellämme kanssasi.


Tekstiin liitetty valokuva (pl ylin): Aleksi Viitaniemi, @aleksi_viitaniemi 

Etsitään yhdessä!