Mieli - loistava palvelija, hirvittävä isäntä

15.07.2022

Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmäcoachingin mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei tuntuisi olevan just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.


Nukutko mielesi automaattiasetuksissa? Edellisessä blogikirjoituksessa: "Elämä on aina nykyhetkessä, mielemme vankina menneisyydessä" tietoisemman elämän KUMU-koutsi Mika Martikainen kirjoitti, kuinka nukkuessamme mielen automaattiasetuksissa elämämme toistaa aina samaa kaavaa sitä tiedostamattamme. Tämä uni alkaa rakoilla, kun heräilemme sisäisesti huomaamaan, että vika ei olekaan maailmassa, vaan meidän alitajuisessa mallissamme maailmasta, jonka perusteella itse luomme elämäämme. Mieli onkin loistava palvelija, mutta hirvittävä isäntä.

Hyvä uutinen: Uni alkaa väistämättä rakoilla tietoisuuden tieltä.


Läsnäoloharjoittelu havahduttaa oivallukseen

Kun alamme elämässämme varovaisesti sisältä käsin tunnistaa mielemme haavoittuneita malleja, hakeudumme luontevasti kohti tietoisuus- ja läsnäoloharjoituksia. Ne kulkevat monilla eri nimillä, ja samalle merkitykselle keksitään jatkuvasti uusia yhä myyvempiä käsitteitä. Pohjimmiltaan kaikissa harjoituksissa on kuitenkin kyse samasta ideasta: ajatuksiin samaistumisen sijasta opettelemme tarkkailemaan ajatuksiamme niihin kuitenkaan identifioitumatta.

Opi tarkkailemaan ajatuksiasi kuitenkaan niihin samastumatta.

Alussa pelästymme suuresti, koska saatamme huomata, että emme kykene pitämään huomiotamme kehossamme tai hengityksessämme edes vähäiseltä tuntuvaa kolmeakymmentä sekuntia. Ajatuksemme laukkaavat villeinä itsemmekin yllättäen sinne ja tänne. Osa ajatuksistamme kantavat mukanaan myös vahvaa tunnelatausta: pelkoa, huolta, epävarmuutta, vihaa, katkeruutta.

Ne ajatuksemme, joissa on vahvin tunnelataus, varastavat huomiomme kaikkein nopeiten. Yksikin vahva ja pelokas ajatus esimerkiksi sairaudesta voi ohjata huomiomme salamannopeasti kokonaiseen maailmaan uusia pelokkaita ajatuksia, jotka alkavat ohjata jatkohavaintojamme sekä valintojamme ja toimintaamme käytännössä. Tätä on toiminta mielemme autopilotilla, ja tähän tärkeään oivallukseen läsnäoloharjoittelun on tarkoitus meitä alussa havahduttaa.

Läsnäolo pakokeinona?

Harjoittelun saatossa saatamme huomata, että emme osaa ajatella myönteisesti itsestämme tai toisista. Mielemme on pullollaan sitä 'shittii', jota kuvattiin blogin edellisessä osassa. Osa kokeilee läsnäoloharjoittelua hetken ja antaa periksi: "Liian vaikeaa. En kykene muuttumaan. Turha edes jatkaa yrittämistä." Nämä ovat ajatuksia, joilta kukaan tietoisen polun alussa oleva ei voi välttyä.

Tietoisen polun kävijä kohtaa väistämättä herkullisia haasteita.

Usein on myös niin, että pienikin onnistunut kosketus sisäiseen tilaan, jossa emme ole täysin samaistuneita jatkuvaan ajattelun virtaan, herättää meissä kiivaamman janon tuota tilaa kohtaan. Alamme etsiä tuota tunnistamaamme tietoisuuden tilaa pysyväksi olotilaksemme. "Näin kävi itselleni. Olen viettänyt suurimman osan elämääni yliajatellen, stressaten, peläten ja murehtien. Läsnäoloharjoittelu auttoi minua ensi kertaa elämässäni saamaan kosketuksen mieltä suurempaan sisäiseen tilaan, tietoisuuteen, jossa saatoin kokea vapauden ahdistuksestani."

Tässä kohtaa läsnäoloharjoittelusta voi tulla kuitenkin uusi ja houkutteleva pakokeino. Alamme henkisesti ohittaa ongelmiamme niiden tietoisen kohtaamisen ja vapauttamisen sijaan. Alamme etsiä taukoamatta "läsnäolon tilaa" ja samalla todellisuudessa paeta ikäviä ajatuksiamme sekä ongelmiamme yhä vahvemmin tavoiteltuun "läsnäoloon". Yritämme torjua kielteiset ajatuksemme ja olla vain tässä hetkessä. Käytännössä panostamme jatkuvasti enemmän ja enemmän energiaa pysyäksemme irrallamme ongelmistamme ja ollaksemme vain läsnä.

Huomaatko, kun mielesi huijaa?

Tämän tilan ylläpitäminen käy luonnollisesti jatkuvasti yhä vaativammaksi. Lopulta läsnäolomme ylläpitäminen on tehnyt meistä räjähdysalttiita aikapommeja kaikelle, mikä uhkaa läsnäoloamme hetkessä. Mielemme on jälleen huijannut meitä ja rakentanut läsnäolosta uuden "henkevämmän" identiteetin.

Aluksi tunnistaminen, sitten toisin toimiminen

Tämä ei luonnollisesti ole läsnäoloharjoitusten tarkoitus. Niiden tarkoitus ei ole olla uusi pakopaikka mielelle ja kohtaamattomille sisäisille solmuillemme, vaan auttaa meitä tietoisesti tunnistamaan varjojamme ja sitä kautta vapautumaan niistä: Tunnistamaan objektiivisesti sisäistä tiedostamatonta dialogiamme, elämäämme, ongelmiamme (jotka ovat usein itse luupissamme aiheuttamia), jotta voisimme toimia tietoisemmin nykyhetkessä. Aluksi tunnistamme, sitten toimimme. Kun läsnäolossa tiedostamme ongelman, voimme tunnistaa ja sitten muuttaa toimintaamme.

Rehellinen tiedostaminen mahdollistaa muutoksen.

Sisäisesti vapaan ihmisen ei tarvitse paeta elämäänsä läsnäoloon. Hän voi elää ja kohdata elämän kaikessa rikkaudessaan läsnä ollen ja jatkuvasti triggeröitymättä. Läsnäolon tehtävä on auttaa meitä tunnistamaan kaikki se, mikä vie meitä pois hetkestä, jotta voimme käsitellä ja eheytyä. Siksi jokainen triggerimme onkin aarre, johon kätkeytyy myös lääke ongelman tietoiseen kohtaamiseen ja käsittelyyn.


Lue lisää tietoisen luomisen mahdollisuuksista: tietoisenluomisenvallankumous.com.

Ota omasta tuotteestasi vastuu. Kasvata tietoisuuttasi!