Haluatko tutkia tarkemmin henkilökohtaisen tai ryhmäcoachingin mahdollisuuksia sekä saada jalostamiskelpoisia oivalluksia ja ymmärrystä sisäisen kasvun aiheissa? Haluatko pysähtyä kohtaamaan sisäisillä ovilla koputtelevat KUMUsi, laajentaa oman elämäsi karttaa ja voida rohkeasti paremmin? Vaikka mikään ei olisi just' nyt edes huonosti. Kun kiinnostut elämysmatkoista sisäänpäin, LIITY kasvavan KUMU-yhteisömme postituslistalle! Tätä mahdollisuutta et halua missata.

Pikaruoka, pikadeitti, pikavippi, pikapuuro, pikatilaus, pikanouto, pikapano, pikasuhde, pika-sitä ja pika-tätä. Tänä päivänä haluamme tai ainakin ajattelemme haluavamme paljon pikajuttuja, 'maailman vastaukset' kulkevat lähes jokaisen takataskussa pitkälle kehitetyssä tietojärjestelmässä, kiirettä ja ulkoisia kauneuksia pidämme helposti menestyvän ihmisen merkkinä ja samalla yks' sun toinen elää ohi itsestään (tietämättäänkin), mahdollisesti hukkaa itsensä ja kenties uupuu - ymmärtämättä edes miksi. Jopa siis täysin tai monin paikoin huomaamattaan. Ihmetellen jälkikäteen tapahtumaketjun mahdollisuutta tai mahdottomuutta. Sitä, ettei vain tajunnut.

Onko tämä meille aikuisille jo uutta normaalia? Tunnistaako versoava nuorisomme esimerkissämme muuta mallia? Minkälaiset ovat todelliset lähtökohdat itsensä todeksi tekemisen mahdollisuuksille - tässä hetkessä ja maailman menossa, siis ihan kenelle vain? Haluammeko lopulta valitustemmekaan edessä vaihtoehtoja ja muutosta? Ja jos haluammekin, mistä se löytyy, jos emme tietoisella pikaelämän tasolla muusta edes tiedä?

Pysähdy ja etsi sisältä. Älä jää odottamaan taakkasi muodostumista liian raskaaksi.

Ei elämä ole vain selviytymistä!

Jo varhain asetamme pääosin ilmeisen hyvin aikein nuorillemme paljon paineita ja tarjoamme rinnalle verraten vain vähän jatkuvasti saatavilla olevaa ymmärrystä, turvallista tilaa ja todellista tukea: ihan niissä ihmisyyden kysymyksissä, kasvussa (ulkoisessa, sisäisestä puhumattakaan), nuoruuden ilmiöissä - siis kaikessa tosi normaalissa ja asiaankuuluvassa. Kuitenkin samanaikaisesti ehdimme ihmettelemään ja someen sekä mediaan viestimään, miten yhteiskunnassamme voidaan huonosti, ja miten erityisesti nuorten on ilmeisen haastavaa tai kuormittavaa löytää omaa itseään ja hyvinvoivaa paikkaansa, josta käsin antaa parhaan panoksensa itsensä ja yhteisön iloksi. Ilmaisemme auliisti kollektiivisen huolemme. Aihetta ihmettelemme pitkälti "toisten ongelmana". Oman kotipesämme kysymyksiä mieluusti ohitamme ja kiellämme. Mutta ovatko nuoria ohjaavat aikuisetkaan löytäneet itseään?

Tuomitseminen ei vaadi erityistä osaamista. Hyväksyminen (erityisesti silloin, kun toinen näkökulma herättää omat sisäiset pelkomme) vaatii aivan kaiken.

Ilmiöön näyttää kuuluvan, että vanhemmat syyttävät koulua tai ystäväpiiriä (läsnäolemattomia vanhempia), koulu vanhempia ja kuntia (resurssit ja raha), kunnat valtiota, valtio takaisinpäin veronmaksajia ja vanhempia, vanhemmat keskenään toisiaan jne. Kuka mitäkin! Keskustelu on kiivasta, paljolti piiloteltua (eli ei osoiteta puhetta oikealle taholle) ja kaikkea maailmanlaajuisen ja yksilökohtaisen välillä. Vaan ollaanko siltikään todellisen asian ytimessä? Vai nostattamassa vain keskustelua jatkuvasti sen olennaisen (piiloteltavan) vierestä suojellaksemme itse itseämme, ehkä tiedostamattammekin? Mitä vain selityksiä, kunhan ei tarvitse kääntää kyseenalaistavaa sormea itseään kohden. Se kun tuntuu raskaalta jo ajatuksen tasolla. Ohittamisen valinta on ymmärrettävä kaikessa inhimillisyydessään, mutta samalla monin tavoin toimimaton - niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Sekä itseämme että nuoriamme ajatellen.

Mielemme houkuttelee meitä taitavuudella kuvaamaan huonossakin jamassa olevat asiat tai tilanteet mieluummin parhain päin, jotta mahdollisesti häpeälliseksi kokemamme henkilökohtainen totuutemme ei vain tulisi ilmi. Ympäristöllemme, siis ulkopuolellemme. Tämä ei kuitenkaan muuta tai poista koskaan todellista haastetta: sen todellista olemassa oloa ja vaikutuksia, halusimme tai emme. Ja samanaikaisesti nuoremme hakevat selviytymiseensä tukea sieltä, mistä se on ylipäätään heille saatavilla, kullekin omalla tavallaan. Tämänkin mahdollisuuden me vanhemmat usein kiellämme tai estämme omien pelkojemme ja riittämättömyytemme vuoksi, vaikkakin ehkä (ja onneksi) tuloksetta.

Mitä todellista meillä aikuisilla on siis antaa ja vastaanottaa juuri nyt? Onko se suuri häpeä, jos ei mitään? Kannattaako tämä häpeä ohittaa tai piilottaa vai onko se juuri se avainasemassa oleva kuuma keskeinen kasvukysymys esille nostettavaksi? Niin nuorten kuin vanhempienkin eheytymiseksi ja todellisen sisäisen kasvurauhan mahdollistumiseksi. Kaikille.

Alkemiassa luodaan niin sanotusti "kakasta" kultaa. Miksi siis haasteita, ongelmia ja totuuksia ohitetaan sen sijaan, että niitä hyödynnettäisiin tietoisesti suurina kasvumahdollisuuksina - yksilöinä ja isommassakin kuvassa.

Ala luomaan 'kakasta' kultaa😍

Aloita iisisti KUMUn verkkovalmennusten parissa. Voit hyödyntää niitä koko kunkin kurssin aukioloajan valmentautuen turvallisesti silloin ja siellä, missä itse valitset. Kunhan teet sen oikeasti, koska muutoin vaikutukset eivät mahdollistu.

Valitse aitous teeskentelyn sijaan

Runoilija ja kirjailija Robert Bly kuvaa: "Käytämme ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästämme siihen, että päätämme, mitä osia itsestämme hautaamme perässämme vetämäämme pitkään, visusti suljettuun laukkuun (oletettavasti suureen). Lopun elämäämme yritämmekin sitten saada laukkuun haudattua sieltä ulos."

Jokaisella meillä on syntyessämme terve tunne-elämän rakenne. Hyväksymme itsemme sellaisenaan, kaikkineen päivineen. Ilman kyseenalaistamista. Emme arvostele, mikä meissä on mahdollisesti hyvää tai huonoa. Elämme joka hetki itsessämme ja ilmaisemme itseämme vapaasti.

Ajan mittaan alamme oppia ympäristöstämme. Opimme, miten meidän tulee toimia, mitä tehdä ja mitä välttää. Imemme tietoa ja tunteita ulkopuoleltamme. Opimme, mitä saamme tehdä ja mitä emme. Mikä tekee meistä kiltin ja mikä pahan. Miten sitten missäkin toimintaympäristössä ja kenenkin havainnoimana. Havaitsemme muiden reagoinnit herkästi ja tunnistamme tilanteet, kun emme tule kuulluksi tai tulkintamme mukaan hyväksytyksi. Opimme luottamaan ja opimme pelkäämään. Kaikki tämä hajottaa meitä (syvintä totuutta omasta itsestämme) ajan mittaan vähä-vähältä, ja alamme uskomaan, että sisäiset varjomme ovat ominaisuuksia, joita ympäristömme ja ennen kaikkea me itse emme kertakaikkiaan voi hyväksyä.

Tämä ei kuitenkaan ole totuus.

Alati kasvavan ja hyvin vaikuttavan varjomme syvä viesti meille on: "en ansaitse", "en ole riittävän hyvä" ja "minussa on oltava jotain vialla". Alamme uskomaan näihin sisäisiin viesteihimme, joita ympäristömme ja itsekin tiedostamatta vahvistamme usein vuosienkin ajan. Emme osaa kyseenalaistaa tätä totuudeksi vahvistuvaa näkemystämme, koska emme tunnista muuta. Mahdollisesti kukaan muukaan ympärillämme ei osaa tunnistaa muuta, joten rohkeasti haastetuksi tuleminen näiden kysymysten äärellä jää meiltä kokematta. Niinpä tämän totuutemme edessä alamme välttämään varjopuoltamme, ja usein sisäinen pelkokokemuksemme kasvaa niin suureksi, että ainoa siedettävä mahdollisuutemme on piilottaa, kieltää tai muuntaa totuus itsellemmekin uskottavalla tavalla - omalla toimivalla ja kovin ymmärrettävällä suojamekanismillamme. Näin selviämme.

Älä usko peiliin tai some-feedin näkymään

Peili ja sen yksiulotteinen näkymä tai itselle ja/tai toisille näkyviin valitut kuvat ja videot some-maailman kiemuroissa eivät paljasta sitä, mitä upeaa olet - kaikkineen. Älä usko enää siihen, että ollaksesi hyväksytty sinun tulisi olla jotain muuta kuin mitä aidoimmillasi olet. Pohdi mieluummin kysymystä, ovatko kaikki ainutlaatuiset osasemme välttämättömiä, jotta kokonaisuutemme on eheä ja juurikin täydellinen? Ainutlaatuisiin varjoihimme saattaa kätkeytyä olemuksemme todellinen syvyys, ja ne kantavat mukanaan kalleimpia aarteitamme. "Ei valoa ilman varjoa." Jos ajatus tästä tuntuu liian rohkealta juuri nyt, anna kysymysten kuitenkin tehdä ihmeitänsä mielessäsi.

Oletko mieluummin eheä vai hyvä? (Jung)

Sinä voit siis etsiä ja sinä voit myös löytää. Sinulla on avaimet itseesi. Ei kellään muulla. Löytämällä ja hyväksymällä kaikki puolemme ansaitsemme vapauden valita, miten koemme elämäämme ja mitä teemme elämässämme sekä elämällämme. Kohtaa siis rohkeasti itsesi sellaisena kuin olet, ilman itsepetosta tai muunnellussa totuudessa elämistä (mikä on todella raskasta ja saatat kyllä tietää sen). Näin voit tunnistaa ainutlaatuisen tiesi omaan hyvinvointiisi ja menestykseesi.

Treenaat ehkä urheillen, jotta pysyt kunnossa ja terveenä. Toivottavasti myös, koska nautit siitä. Opiskelet, jotta voisit löytää intohimosi ja luontaisten kykyjesi kohteet ja ymmärtää, miten haluat toteuttaa itseäsi "isona" tai ensimmäiseksi. Toivottavasti et siis jonkun toisen toiveesta tai vaatimuksesta. Sisäisen ja ulkoisen kannustuksen tukemana kyllä. Sisäinen kasvusi vaatii yhtä lailla sparrausta, parempia kysymyksiä ja turvallista haastamista. Ethän unohda sitä.

Et tarvitse suuria olemassa olevia ongelmia pohtiaksesi mielen mallejasi, uskomuksiasi, pelkojasi ja vahvuuksiasi - löytääksesi uusia mahdollisuuksia polkujesi valintaan. Salli siis hitautta ja pysähdy (myös ilman ulkopuolisten ärsykkeiden puhelinmaailmaa tai jonkun toisen vaatimuksia). Anna tilaa omille oivalluksillesi ja aikaa sekä rauhaa täydellisten sisäisten vastaustesi muodostumiselle. Älä anna perääsi vedettäväksi muodostua liian raskasta uskomusten, totuuksien ja piiloon tungettavien varjojen laukkua. Voit vaikuttaa laukun kokoon ja avausmahdollisuuksiin jo nyt. Opettele luottamaan, että selviät ja osaat tehdä omia päätöksiäsi - tulipa eteen, mitä tahansa. Valitse siis itsesi.